Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 4 Cizur Menor - Puenta la Reina

 Heräsin aamulla kuudelta, mutta tavarat olivat niin sekaisin ja minä yläpetillä, että pimeässä tuhtaamiseen meni aikaa. Söin edellisenä päivänä ostamani leivän ja automaatista kahvin aamupalaksi. Liikkeelle pääsin ennen puoli kahdeksaa. Taivas oli kirkas ja värit upeat jo aamuhämärässä.

Tänä aamuna oli juuri oikea aika ihailla auringon nousua. Taivas oli upean värinen ja satuin vielä juuri sopivaan aikaan peltoaukealle.

 Kaiken kaikkiaan matkallani nautein aamuista eniten. Ehkä olen muutenkin aamuihminen. Aamuisin kuitenkin kaikki tuntui kauniimmalta. Värit, äänet ja hajut olivat selkeämpiä. Niin kuin tämäkin pieni lampi matkan varrella. Kuinka kaunis se olikaan auringon luodessa siihen ensisäteitään ja udun noustessa sen pinnalta. Kuin satumaassa.

 Ei siis ihmekään, että näitä maisemia katsellessa sisäinen jukeboxini päätti valita päähän soimaan Somewhere over the rainbow. Tiedossa oli nousu Alto de Perdonille, joten pidin lepotauon Zariquieguissa.

Matka huipulle otettiin taas pala kerrallaan. Mutta joka lepohetkeen sai energiaa ihailemalla upeita maisemia jotka avautuivat rinteestä. Jopa tuulimyllyt vuorten rinteillä hehkuivat valkoisuuttaan vasten sinistä taivasta. 

Huipulla oli pyhiinvaeltajien muistomerkki ja tietysti paljon ihmisiä. Kuitenkin siellä oli jonkinlainen rauha. Istuin alas ja evästin hiukan. Juttelin miehen kanssa, joka oli tänä vuonna jo toista kertaa täällä. Ei tekemässä koko matkaa, mutta palasen. Sanoi, että hänestä tuntui että edellisellä kerralla oli vain suorittanut alun ja halusi siksi tehdä sen uudelleen yksin. Kuin pisteeksi i:n päälle viisi kotkaa teki vielä näyttävän ohiliidon.

 Siitä alkoikin sitten jyrkkä ja kivinen alamäki kohti Utergaa. Täytyy kyllä sanoa, että yksi asia minkä koin todella tarpeelliseksi tällä reissulla olivat sauvat. Ne helpottivat niin paljon kulkemista niin ylä- kuin alamäissäkin ja ihan tasaisellakin.

 Utergassa nautin sitten espressosta, leivän jämistäni ja tästä ihanasta omenapiirakasta. Paikallisista leivonnaisista löytyy todella herkkuja sekä makeista että suolaisista.

Loppumatka oli yllättävän raskas, vaikka olikin aika tasaista. Liekö syynä ollut kuumuus tai aamupäivän mäen ylityskö vienyt voimat. Kilometrejä päivään kun kertyi vain 19.

 Saavuin Puenta la Reinaan jo kahden maissa. Jäin yöksi Pardes Reparadoresin luostarin albergueen. Paikka oli kaikin puolin mukava ja rauhaisa. Tuttujakin siellä oli brasilialaiset naiset ja italialainen ja yhdysvaltalainen mies jotka olivat jo eka päivältä tuttuja samoin kuin filippiiniläis/italialainen parivaljakko. Nettiinkin pääsin taas ja liikutuin kaikista ihanista kommenteista ja kannustuksista joita olin saanut.

Kävin kaupungilla hiukan kiertelemässä ja hain kaupasta taas valmissalaatin, tomaattia ja oliiveja iltaruuaksi. Banaanit ja pähkinät kuuluivat repun vakiovarustukseen. Ne toimivat niin aamupalana kuin välipalana matkassa. Mukana kulki myös usein purkki tonnikalaa. Kaupunki oli mukava ja ilta sujui rauhallisesti.