Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 27 Tricastela - Sarria

Heräilin aamulla seitsemän aikoihin ja sitten taas tuttuun tapaan tavarat kasaan. Tällä kertaa poikkesin aamupalalle heti alberguen lähellä olevaan kahvilaan, koska seuraavaan kahvilaan olisi matkaa aika reippaasti. Kahvia ja paahtoleipää ja paahtoleivän kanssa tarkottiin herkullista tomaattikastiketta. Aamu oli aika nousuvoittoista Alto Riocabolle. Vettäkin tihuutti välillä.

Polku kulki ylös ja alas kastanjapuumetsikössä. Täällä tuli mietittyä niitä kaikkia pyhiinvaeltajia, jotka ovat näitä polkuja kulkeneet satojen vuosien ajan. Kaunis lähdekin oli matkalla. Hengähdin siinä hetken. 

 Maisemat olivat kauniita ja välillä kuljettiin pienien kylien läpi.

 Keskellä metsikköä saattoi tulla yllätyksiäkin, kuten tämä limsa-automaatti. Ihan toimiva peli. Mäen alapuolella oli tosin kylä, joten joku sieltä varmaan pyöritti tätä pikku businesta pyhiinvaeltajien iloksi. Tällä välillä näitä lepopaikkoja, kun ei ollut turhan paljon.

 Kuten tästäkin kuvasta näkyy polut olivat todella vanhoja ja ne olivat syöneet tiensä syvälle metsään. Näissä metsiköissä oli jotenkin satumainen ja rauhallinen tunnelma.

Furelassa vihdoinkin bongasin kahvilan ja päätin nauttia siellä hampurilaisen. Maku oli loistava, mutta olisihan se ollut vielä herkullisempi lämpimämpänä. Mieli oli iloinen, etenkin kun tapasin vielä ranskalaisen vanhan parinkin siellä.

Loppumatkan Sarriaan tulinkin sitten melkein yhtä hyömyä. Välillä satoi ja välillä aurinko paistoi. Aika kului paremmin, kun kehittelin päässäni kaikenlaisia tarinoita. Mieli oli iloinen ja virkeä. Sarriassa oli sitten edessä varsinainen kapuaminen. Ensin nämä rappuset ylös ja sitten kylää ylöspäin. Kylän "yläosassa" poikkesin vähän rähjäiseen kahvilaan mietiskelemään, mitä oikein tekisin. Jatkaisinko vielä matkaa vai jäisinkö Sarriaan yöksi. Koska edessä näytti olevan ylämäkeä päätin kipuamisen riittävän ja jäin Sarriaan albergue Don Alvaroon yöksi. Minut ohjattiin taas pieneen huoneeseen. Totesin, että ilmeisesti tällaisia keski-ikäisiä pitkän matkan tehneitä naisia halutaan hemmotella.

Albergue oli perussiisti ja toimiva. Isäntä hyvin ystävällinen. Siellä oli oma kirjastohuone ja paikka missä oli valtava takka. Kiertelin hiukan kaupungilla ja kävin syömässä alberguen lähellä olevassa pizzapaikassa. Ihana paikka, jossa seinillä oli eri maista tulleiden pyhiinvaeltajien kirjoituksia. Ruokakin oli hyvää ja sitä alkoi saamaan jo kuuden aikaan. Aurinkokin oli taas alkanut paistamaan.

Kun palasin alberguelle ja aloin hankkia yöpuulle. Isäntä suorastaan vaati, että meidän pitää tulla takkapaikalle. Otin unkarilaisen huonetoverini mukaan ja menimme sinne. Valitettavasti meidän lisäksemme paikalle ei tullut kuin saksalainen ja espanjalainen pariskunta. Isäntä tarjosi meille likööriä ja sytytti takkaan valkean. Osaan kuvitella kuinka hieno meininki täällä on, kun porukkaa on enemmän ja paikalla on vaikka joku joka osaa soittaa kitaraa.