Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 19 Mansilla de las Mulas - San Martin del Camino

 Vaihteeksi yö oli taas tosi levoton. Kuorsausta monesta suunnasta ja joku nainen höpötteli keskellä yötä, liekö unissaan. Seitsemältä nousin, keräsin kamani ja lähdin kohti bussiasemaa. Kello kahdeksalta lähti bussi Leoniin. Muutama muukin pyhiinvaeltaja oli bussissa.

 Bussiasemalta lähdin kohti keskustaa tai niin luulin. Lahjakkaasti onnistuin harhautumaan jossain risteyksessä ja harhailin puolisen tuntia ympäri Leonia, ennen kuin onnistuin neuvoa kysymällä löytämään vanhan kaupungin. Olisi pitänyt seurata karttaa tarkemmin. Perille päästyäni kävin kahvilla ja croissantilla erään hotellin aulakahvilassa. Kauhea meno päällä joka paikassa. Kävin todella nopeasti ottamassa kuvan muutamasta nähtävyydestä ja sitten hakemaan bussia kohti La Virgen del Caminoa.

 Ainoa ihanuus Leonissa oli pieni tyttö joka toivotti minulle Buen Camino. La Virgen del Caminossa päätin myös ottaa lyhemmän tien vierus reitin. Jostain syystä se tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Matka jatkui tien vierusta ja liikenne oli aika kova. San Miguelissa ihana vanha mies jakeli pyhiinvaeltajille hedelmiä ja keksejä. Sain vielä suukotkin poskille. Päässä soi loppumatkan J. Karjalaisen Mä meen. Johtui ehkä vähän kulkurimaisesta fiiliksestä ja suunnittelemattomasta määränpäästä.

 Villadangos del Paramossa istahdin hetkeksi evästämään aukiolle. Kuulostelin oloani ja koska kävely tuntui niin hyvltä päätin jatkaa vielä San Martin del Caminoon. Loppupätkä tiestä oli aika vilkasliikenteinen ja siinä ajettiin todella kovaa. Päätin jäädä heti ensimmäiseen albergueen Vieiraan. Paikka oli viihtyisän oloinen ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Minut laitettiin 8 hlön huoneeseen. Päivän saldo bussilla n. 27 km kävelymatka ja kävellen n. 18 km.

Alberguessa oli viihtyisä piha ja ihana musta kissa, joka loppujen lopuksi suvaitsi minun antaa silittää itseään. Nyt kun tein taas hypyn matkassani pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin.  

Otin illallisen alberguesta. Ihana illallinen ranskalais-, britti-, tanskalais-, australialaisseurueessa. Juttu polveili englanniksi ja ranskaksi ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Ruoka oli hyvää kurpitsakeittoa, salaattia ja uunissa mureaksi paistettua kanaa. Jälkkäriksi oli herkullista omenapiirakkaa. Ruuan jälkeen istuskelimme ja juttelimme vielä hetken. Yllättävästi toisiamme ymmärsimme, vaikka yhteistä kieltäkään ei aina löytynyt.