Tilinpäätös 2014

Niin se alkaa olla lopuillaan tämäkin vuosi ja vuorotteluvapaa. Olen kuullut monelta kuinka nopeasti tämä vuosi menikään ja sitä olen itsekin ihmetellyt, että menikö vai eikö mennyt. Niinpä päätin tehdä blogiin vuoden tilinpäätöksen hahmottaakseni, mitä tästä vuodesta nyt oikein jäi käteen. Niinpä päiväkirja toisessa kädessä ja läppäri sylissä lähden kokoamaan vuoden 2014 tulosta. 

Läheiset, ystävät, rakkaat, murut, ihanaiset, sukulaiset
Eniten tänä vuonna olen taatusti viettänyt aikaa rakkaan siskoni kanssa. Olemme nauraneet ja itkeneet, kiertäneet Suomea ja poikettu rajojen ulkopuolellakin, olemme juhlineet synttäreitä, ristiäisiä ja hautajaisia ja niin paljon muuta on tähän vuoteemme sisältynyt. 

Toiseksi eniten olen ollut tekemisissä varmaan äidin kanssa. Vuoteen on sisältynyt paljon hyviä hetkiä, mutta myös murhetta ja huolta äidin kunnosta ja selviämisestä. Olemme kuitenkin äidin kanssakin ehtineet tehdä kaikenlaista ja vierailla monessa paikassa.

Olen ollut varsinainen kyläluuta eli monen läheisen luona on vuoden aikana tullut poikettua ja valitettavasti monen luona jäi poikkeamatta. On ollut ravintola-, tee-, kutsuiltoja ystävien kanssa. Olen käynyt lounailla ja juhlinut synttäreitä. Ristiäisiä, rippiäisiä ja hautajaisiakin on matkan varrella ollut.

Serkkubileet olivat tänä vuonna Puuppolassa ja voi kun oli taas niin hauska nähdä ihania serkkuja. 

Muuten olen vuoden aikana nauttinut ihmisten seurasta, rakastanut, riidellyt, pettynyt, iloinnut, nauranut, itkenyt ja kaikkea siltä väliltä. Olen saanut uusia ystäviä ja sukulaisia. Ja kaiken  tämän lisäksi olen nauttinut ihan suunnattomasti omasta seurastani.

Lähilapset
Tänä vuonna syntyi lähilapsi katraaseeni kolme ihanaa prinsessaa, joista yhdestä tuli myös kummityttöni. Näiden ihanien pikkuisten seurasta olen ehtinyt nauttimaan ja isompien kanssa on myös touhuttu kaikenlaista. On ollut luontoretkiä eri paikkoihin, pelailua, kätköilyä. Yhden kummipojistani kanssa käytiin Tykkimäessä, Muumaassa poikettiin porukalla ja vuoden lopuksi pääsin vielä leffaankin yhden kummipoikani kanssa.

Niin monta ihanaa hetkeä olen viettänyt lähilapsieni kanssa ja monen kanssa lähentynyt tänä vuonna. Etenkin veljen tyttäreni kanssa olemme viettäneet paljon yhteistä aikaa uuden yhteisen harrastuksen ratsastuksen parissa.

Kulttuuri
Kulttuurisesti tämä vuosi ei ollut kovin huikea, mutta tulipa nähtyä Porin teatterissa Sound of Music ja Kirjurin kesäteatterissa Näillä palkoilla ei makseta. 

Joitakin keikkojakin tuli kierrettyä esim. Maarit Lehtonen, Julle Kallio ja Selim B., Kingpin, 
Juha Tapio. Pori jazzeillakin tuli pyörähdettyä ilmaiskonserttia kuuntelemassa.


Harrastukset, liikunta ja ruoka
Kaikenlaiseen harrastamiseenkin riitti aikaa. Useampi sukkapari tuli kudottua ja muutamat tossutkin huovutettua. Loppuuvuodesta tein vielä joukkueen huopatonttujakin.

Alkuvuodesta kävin Reposaaressa seniorikaratessa ja vedin kahvakuulaa ja mummujumppaa. Eniten tuli kuitenkin käveltyä ja nautittua luonnosta. Monet polut ja pitkospuut on tämän vuoden aikana kierretty. Samalla on tullut poimittua marjoja ja sieniä.

Mehut ja smoothiet tulivat tutuiksi heti alkuvuodesta ja kohtuu hyvin ovat ruokavaliossa koko vuoden pysyneet. Tänä aamunakin surautin mehun mandariineista ja smoothien mustikasta, ananaksesta ja kookosmaidosta.

Reposaaressa tuuli myös viettyä aikaa. Oli ravintolapäiväa, Tour de Räpsöötä, avoimia pihoja ja loppuvuodesta ihanainen Mansulin joulupuoti. 

Kesän alussa aloin ratsastuksen veljen tyttäreni kanssa ja se jatkuikin sitten loppuvuoden. Oli huikean hienoa oppia jotain uutta ja samalla voittaa pelkonsa hevosia kohtaan. Matka heppailun parissa jatkuu todennäköisesti ensi vuonnakin.

Puutarhaa pääsin rapsuttelemaan niin kotona kuin Laviassakin. Muitakin kotihommia tuli tehtyä.

Matkat
Suomea ja maailmaa tuli koluttua oikein urakalla. Reissuja tein Jyväskylään, Luvialle, Himokselle, Laviaan, Pyhärantaan, Turkuun, Ruissaloon, Kouvolaan,  Viljakkalaan, Käsityöristeily Viking Gracella, Tukholmaan, Virttaalle, Joutsijärven ympäri kierros, Karhunkierros, Helvetinjärvi ja Seitseminen, Eura, Karttu, Halti, Vantaa/Helsinki, Riihimäki, Jämi, Tallinna, Kangasala. Eikä siinä varmaan vielä kaikki. Niin ja tietysti pyhiinvaellus Espanjassa oli piste i:n päälle.

NLP ja muu itsensä kehittäminen
Etenkin alkuvuodesta itsensä kehittämiseen ja kaikkeen ajatuksia avaavaan tuli käytettyä paljon aikaa. Väsäilimme ystävien kanssa aarrekarttoja. Pidin NLP-valmennuksia ja tilaisuuksia. Kävin itse NLP-illoissa ja koulutuksissa.

Liikuntapuolellakin tuli kouluttauduttua. Kävin ryhmäliikunnanohjaaja kurssin ja Kukka Laakson kahvakuulakoulutuksen. Ravintopuolella taas kävin kuuntelemassa sekä Paula Heinosen että Jaakko Halmetojan luennot.

Kävin myös yrittäjäkoulutuksen. Ihan varmuuden vuoksi.

Tämän lisäksi olen käynyt lukuisia ihania keskusteluja itsensä kehittämisestä ja henkisyydestä.

Minä 
Mitä minulle sitten tapahtui tämän vuoden aikana. Opin paljon itsestäni ja muista. Löysin toivottavasti hiukan lisää sisäistä rauhaa ja työkaluja sen ylläpitämiseen. Opin rakastamaan itseni, muita, tätä hetkeä hiukan enemmän. Painokin putosi matkan varrella ja ainakin serkkuni mukaan ulkomuotonikin on muuttunut. Katson avoimin mielin tulevaisuuteen ja mitä se tuo tullessaan. Tämä vuoden tilinpäätös oli siis kaikinpuolin plussan puolella.

Vielä viikko

Eilen se jysähti mieleen täydellä voimalla. Vuorotteluvapaata on vielä (enää) viikko jäljellä. Edessä paluu töihin. Tulevaisuus tuntuu samalta kuin eilinen lenkki pitkospuilla. Hiukan jännittää kantaako se. Molemmin puolin on haasteita, mutta jos siitä selviää edessä on jotain upeaa. Olen kovasti pohtinut töihin paluuta, kuinka siitä selviän. Pystynkö kantamaan mukanani sen rauhan ja kaiken muun, minkä olen oppinut vuorotteluvapaani aikana? Olenko ylipäätänsä oppinut jotain? Muutunut jotenkin? Mitä töissä on muuttunut? Onko se sitä, mitä haluan loppuikäni tehdä? Eilisellä lenkillä mieli jotenkin selkeytti entisestään sitä mitä olen jo pitkään miettinyt. Työni jakautuu aika selkeästi kahteen osaan. Siihen josta pidän ja siihen jonka koen haastavana. Kuinka siis voin voimistaa sitä mistä pidän ja kuinka löydän oikean asenteen niihin haasteisiin? Siinä varmaan ensi vuoden opinpaikkaa.

Missioni on tuoda iloa ja valoa niin itselle kuin muille. Tämä vuosi on mennyt virran mukana lilluen. Ideoita on kasaantunut. Olen selkeästi hakeutunut tilanteisiin joissa olen fyysisesti haastanut itseäni selkeyttääkseni mieleni. Nyt on aika miettiä, miten konkreettisesti toteuttaa ajatuksensa. Oman elämän inventaarion lopputulemana sain laadittua hienon tulevaisuuden suunnitelman. Tämän vuoden viimeisen viikon olen ajatellut käyttää vielä suunnitelmien tekemiseen, mutta sitten alkakoon toiminnan vuosi.

Luin viime tammikuisia blogejani. Voi kuinka hienoja ajatuksia. Jotkut niistä toteutuivat, jotkut eivät. Tämä vuosi on ollut täynnä elämää. Kuulen monelta, että kylläpä tämä vuosi nyt meni nopeasti. Ei se nopeasti mennyt. Näin jälkikäteen kyllä se voi tuntua siltä, mutta kun katselee, mitä kaikkea tämä vuosi sisälsi, niin sehän oli ikuisuuden pitkä. Kun elää hetkessä ei vain muista menneitä. Tämä tuleva viikko on myös varmaan jonkinlaisen tilinpäätöksen aikaa. Saavutettiinko asetetut tavoitteet? Löydettiinkö tasapaino? Miten suunnitellaan ensi vuosi?

Joulun rauhaa!

Olen sydämeltäni jouluihminen. Joulu on minulle vuoden juhlista tärkein. Se merkitsee minulle rakkautta, rauhaa ja iloa. Se on hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa ja omissa oloissa olosta nauttimista. Se on paluuta lapseksi jälleen.

Tänä vuonna joulumieli ei meinannut millään nousta. Liekö kyse pimeästä joulun edusajasta tai siitä ettei ole paljon tullut pyörittyä markettien jouluhumussa. Joulukuun puolessavälin totesin, että jostain se joulumieli vielä metsästetään. Tällä kertaa siihen auttoi jouluradio, joka on sekä kotona, että autossa soinut jatkuvasti.

 Ajattelin, että tänä vuonna valmistelen joulua oikein tunteella ja pitkään. No joululahjat, ainakin suurin osa, oli kyllä hankittu ajoissa. Kotiin joulun henki tuli vasta joulukuun puolessa välin ja viimeisen silauksen se sai ennen viime sunnuntain Joululahjavalvojaisia. Vieraat, mikä ihana syy siivota. Kutsuin lähipiirin kahville ja oli ihana nähdä kaikkia, myös meidän perheen uutta pikkutulokasta. Samalla saatiin kätevästi vaihdettua vaivihkaa lahjapussukat. Taitaa tulla tästäkin pysyvä jouluperinne.

Kaiken viivästymisestä huolimatta joulustressiä ei tässä huushollissa kärsitä. Kaappien siivoamisesta ei stressata, kun en siellä jouluanikaan vietä. Kun joulurauha löysi sydämeni se on siellä pysynyt. Rauhaa ja joulumieltä olen käynyt hakemassa muutamassa kauneimmat joululaulut tilaisuudessa.

Olen myös saanut nauttia kokkaillusta. Saaristolaisleipiä on valmistunut useampi satsi ja tällä hetkellä lanttulaatikko muhii uunissa ja levittää tuoksuaan huusholliin. Illalla käyn nauttimassa lumisessa metsässä joulurauhan julistuksesta metsäneläimille ja kotiin päästyä laitan ohrapuuron uuniin hautumaan ja kalkkunan marinoitumaan.

Huomenna aamulla saan kaikessa rauhassa nautiskella kotona olosta ja joulurauhan julistuksen jälkeen lähteä joulunviettoon rakkaiden ihmisten kanssa. Joulupäivän taidan pyhittää ihan itselleni. Käperryn sohvalle hyvän kirjan, leffan, suklaan, juuston, punaviinin ja tietysti kissojen kanssa.

Suvi Teräsniska: Joulunhenki

Rauhaa, rakkautta, iloa ja valoa teidän kaikkien Jouluun!

Lähilapsia ja luonnon ihmeitä

Itsenäisyyspäivä viikonloppuna päätin nappaista monta kärpästä yhdellä iskulla ja vierailla kahdessa minulle tärkeässä perheessä. Samalla hoitui vaivihkaa joululahjojen jakelu isommille ja pienemmille lapsille.

Perjantain ja lauantain nautiskelin pienimmän kummilapseni ja hänen veljensä seurasta. Samalla ehdimme serkkuni kanssa parantaa maailmaa ja mietiskellä erilaisten NLP-työkalujen hyödyntämistä. Laatuaikaa kaikinpuolin. Ehdimme ulkoilla, rakennella monet legorakennelmat, tanssia huugibuugit ja lueskella muutamat sadutkin. Sain myös nuoren miehen "kunniamaininnan", kun osasin laulaa hämähämähäkin niin hyvin. Kummityttö on vielä alle puolivuotias, joten laatuaika hänen kanssaan oli enemmänkin sylittelyä ja hymyn herättelyä naaman vääntelyllä.

Itsenäisyyspäivän illansuussa ajelin seuraavaan kyläpaikkaan, jossa lähilapset pian kasvavat tätinsä ohi. Hurmaaviksi nuoriksi miehiksi he ovat kasvaneet tässä vuosien varrella. Toki teini-iän lähestyessä touhut muuttuvat ja tabletti kiinnostaa enemmän kuin täti. Yhteistä aikaakin ehdimme toki viettämään. Ihanan itsenäisyyspäiväillallisen jälkeen käytiin ihailemassa kuutamoa, joka yllätykseksemme loisti paikoin pilvettömältä taivaalta.

Sunnuntaina nautimme kaikinpuolin yhdessäolosta. Pienen lenkinkin kävimme tekemässä tuulessa ja tuiverruksessa. Siellä ne joutsenet vielä värjöttelivät kylmässä järvessä. Sunnuntaina ehdimme myös hiukan pelailla ja piparitalon rakenteetkin tuli leivottua.

Illan pimennyttyä lähdin vielä ystäväni kanssa kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Kumpikin oli ollut flunssan kourissa, joten äänihän siinä meinasi mennä ja muutenkin sai taas pilke silmäkulmassa tuli kommentoitua asiaa jos toistakin.

 
Maanantaiaamuna, kun lapset olivat lähteneet jo kouluun lähdimme vielä ystäväni kanssa valloittamaan Seitsemisen kansallispuistoa. Kiersimme Multiharjun luontopolun ja kuljeskelimme Soljasen alueella. Kelohonkien katveessa oli todellinen rauha. Muutaman pikkulinnun näimme, mutta pääosin metsän täytti syvä hiljaisuus vain tuulen humina oli ympärillämme.  

 Ei uskoisi, että on jo joulukuu. Ilma oli aika lämmin ja sammaleet olivat niin vihreitä, soilla paikoitellen ruskan punertamia. Muutama karpalokin löytyi suolta suuhun.

Kävimme myös tutustumassa majavan pesään. Aika työmyyriä ne ovat. Puita oli padossa ja ympäristössä paljon. Kuinka taitavasti ne puun kaatavat ja kuorivat. Itse majavia ei tosin näkynyt, mutta siellä ne varmaan jossain meitä tarkkailivat ja miettivät, että häipyisivät nyt nuokin, että päästään takaisin hommiin. Soista laskeva vesi oli majavapadon luona aivan meripihkan väristä.

 Monia ihmeellisyyksiä matkallamme näimme. Kuinka kauniita voivatkaan olla puissa roikkuvat naavat, vesipisarat oksilla, puun oksien ja juurakoiden muodostavat eläinhahmot. Kauniin sydämenkin oli mänty kylkeensä muodostanut.

Pohdiskelimme, mitä tekisimme jos metsästä ilmestyisi karhu. Totesimme, että ystävyytemme on niin syvää, että todennäköisesti juoksisimme molemmat karkuun ja tönisimme toista pois tieltä pitkospuilta. No onneksi ei karhu sattunut vastaan. Suolla toki näimme jäljet, jotka olisivat voineet olla karhun tai sitten siellä oli joku paljain jaloin taivaltanut.

 Soljasella ihmettelimme kuinka oksat olivat lammen pinnalla, kunnes lähemmäs päästyämme tajusimme, että järvi oli jäässä ja jään pinnalla oli ohut kerros vettä, joka heijasteli ympäröivää metsää.

Onni on rakkaiden ihmisten kanssa vietetty aika. Olen kiitollinen siitä kuinka paljon olen tässä vuorotteluvapaani aikana saanut nauttia rakkaiden seurasta. Toki töihin palattuanikin pitää muistaa järjestää näitä yhdessäolon hetkiä.

Talvinen Tallinna

Siskon kanssa jo alkuvuodesta suunniteltiin, että lähdetään jossain vaiheessa Tallinnassa käymään. Matka piti alunperin tehdä kesällä, mutta kuten usein asiat tapahtuu viime tinkaan, niin jäi tämäkin reissu tähän loppu vuoteen. Sunnuntai aamuna hypättiin Porista Onnibussiin ja sieltä Länsisatamaan. Halpaa tuo bussimatkustaminen, eikä tuo lauttamatka Tallinkillakaan ihan kauhesti lompakkoa keventänyt. Kolmen jälkeen oltiin jo Tallinnassa.

Tallinnassa pääsimme nauttimaan kauniin kuulaasta talvisesta säästä. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja maassakin oli hiukan lunta. Ihana valoisuus tämän marraskuisen pimeyden keskellä. Muutenkin reissumme sujui iloisissa merkeissä ja pitkästä aikaa tuli naurettuakin ihan vedet silmissä.

 Majottauduimme Kalev Spahan, joka oli sopivan matkan päässä sekä satamasta että vanhasta kaupungista. Ekstrana saimme nautiskella kylpylästä. Hotelli oli ihan kiva ja kylpylä toimiva. Ekana iltana matkasta ja kylpemisestä väsyneenä päätimme nauttia myös illallisen hotellin buffetissa. No se nyt ei sitten meitä saanut ihan hurraamaan, mutta vatsan täytettä saimme kuitenkin.

Aamulla sitten vatsa täyteen aamiaisella ja kohti vanhaa kaupunkia. Ilma oli todella freesi. Vaikka sitä olikin varustautunut omasta mielestä riittävällä vaatetuksella, kylmä tuppasi tulemaan. No ei sitä sitten auttanut kuin poikkeilla sisällä kaupoissa.

 Niin monesti, kun Tallinnassa on käynytkin, niin aina vanha kaupunki jaksaa ihastuttaa ja yllättää. Rauhaisa tunnelma ja ihanat rakennukset. Toki shoppailu tuo aina oman lisänsä, vaikka tällä reissulla ei nyt niin paljon käteen jäänyt tavaraa. Suurimmat ostokset tuli tehtyä apteekista, luontaistuotteita.

Joulutori oli ihana ja vanhakaupunki oli koristeltu ja valaistu kauniisti. Kylmän sään vuoksi tori täytyi kiertää useammassa osassa ja välillä käydä lämmittelemässä kaupoissa ja kahvilla. Glögin juomista ulkona ei voinut ajatellakaan.

 Näkeehän sen näistä pörhistyneistä varpusistakin, kuinka kylmä siellä oli. He pitivät seuraa aitauksessa olevalle porolle ja samalla aterioivat.

 Vanhan kaupungin ulkopuolellakin hiukan kiertelimme ja ihailimme kaupunkia. Kävimme Viru Keskuksessa. Paljon siellä oli kaikkea ihanaa tarjolla, mutta meidän ostokset keskittyivät lähinnä apteekkiin ja sitten kävimme nauttimassa ihanat pinaatti-fetapiirakat.

Illalla lähdimme ihailemaan kaupungin iltavalaistusta ja olihan se upea. Joulukuusi ja esiintymislavakin loistivat koristeluineen.

Arvoimme hetken minne menemme syömään. Sisäänheittäjiäkin oli muutamassa paikassa. Loppujen lopuksi päädyimme valkosipuliravintola Balthasariin. Pääruuaksi otimme peuraa, jonka liha ja kastike olivat aivan mahtavia. Jälkkäriksi otin valkosipulijäätelöä ja niin omituiselta kuin yhdistelmä kuulostaakin, niin se oli todella hyvää. Päivällä jo herkuttelimme valkosipulisuklaalla, joka oli hyvää sekin. Näihin maukkaisiin tunnelmiin lopettelimme reissuamme ja seuraava päivä kului matkustaessa takaisin kotiin, jossa odottivat ihanat vauvauutiset.