Juhannus

Kuten jo useina vuosina juhannus sujui rauhallisissa merkeissä. Torstai aamuna jo pakkasin kissat ja kassit, hain siskon ja äidin mukaan ja suunnistimme kohti Laviaa. Päivä meni mukavissa merkeissä pihahommissa puuhastellessa. Ja vaikka juhannukseksi luvattiin huonoa keliä niin itse ainakin satuin aina paikkoihin, missä pystyin nautiskelemaan kohtuu kauniista keleistä. Toki kylmä välillä oli, mutta se on vaatetus kysymys ja vettäkin välillä satoi, mutta sekin sattui lähinnä silloin, kun olin jossain sisätiloissa.

Kissatkin pääsivät taas nauttimaan maaseudun rauhasta. Tosin koirien seurasta he eivät niinkään tykänneet. Mutta sopu sijaa antaa ja pienin järjestelyin sopuisa yhteiselo onnistui. Hiiru vaelsi päivät ulkona jossain omilla teillään ja Veera huilaili sisällä. Koirakolmikko taas tössötti kaikessa rauhassa pihassa.

Juhannusaattopäivänä suunnistin kohti Viljakkalaa. Tarkoituksena oli toteuttaa viime vuonna perinteeksi otettu juhannusyön kätköily. Ensin käytiin Kurjen rannassa hiukan grillailemassa ja lapset saunoivat ja uivat. Ilma oli aika vilpoinen, mutta kun oli riittävästi vaatetta päällä ja istuskeli nuotion läheisyydessä, niin tarkenihan siinä.

Illalla käytiin Inkulan sillalla ihailemassa kokkoa ja maisemia. Aurinko paistoi pilvien raosta ja haitari soi.

 Yhdeksän jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Helvetinjärven kansallispuistoa. Matkalla satoi vettä aika runsaastikin ja hiukan jännitti, mitä kätköreissullemme käy, mutta perille päästyämme sade oli jo loppu ja saimme nauttia hienosta säästä ja sateen raikastaman metsän tuoksuista. Untuvatakki ei tosin ollut liikaa tällä reissulla. Poimimme matkan varrelta muutamia kätköjää ja sitten suuntasimme Haukanhiedalta kohti Iso-Ruokejärveä.

Yön hämärtyessä sumu nousi lampien pinnalle ja liikkui siinä kuin haamu. Pilvet ja metsä heijastuivat tyynistä lammista. Metsä tuoksui ja linnut lauloivat yöserenaadejaan. Mikäs siinä oli taivaltaessa hämärtyvässä yössä. Moni muukin oli tästä juhannusyön taiasra halunnut nauttia luonnon helmassa ja matkan varrella oli paljon telttailijoita. Suurin osa oli kuitenkin jo unten mailla meidän taivaltaessamme puolen yön molemmin puolin. Paluumatkalla kotiin pienemmät taivaltajat sitten nukahtivatkin jo melkein heti.

Loppu juhannukseni vietin Laviassa ja siihen kuului niin junalla ajelua, metsäretkeilyä, grillailua, kuin vaan hyvästä seurasta nauttimistakin. Monipuolinen ja nautinnollinen juhannus taas tälläkin kertaa.

Karhunkierros päivä 5. Porontimajoki - Ruka

Viimeinen aamu

 Viimeinen aamu oli pilvinen, mutta aika lämmin. Päiväksi oli luvattu rankkaa vesisadetta, joten suojasimme rinkat jo heti lähtiessä. Coretex-takkia ei vielä pystynyt päälle laittamaan oli sen verran hiostavaa.

Voi kuinka suloisen vähältä tuo jäljellä oleva 15 kilometriä tuntuikaan. Eipä tyttö tiennyt, mitä on edessä.





Tällaista polkua aluksi

 Alkumatka oli suhteellisen tasaista ja mukavaa polkua.Iso Kuikkalammen laavulla pysähdyttiin lyhyesti ja sitten aloitettiin loiva kapuaminen Kumpuvaaralle. Muutama pisara tuntui ilmassa ja alhaalla näkyi mustaa pilveä ja sadekuuroja. Rukakin häämötti jo Konttaisen takana taivaanrannassa. Muutama mäki ja siinä se olisi.



Sadetta laaksossa



Siellä se Ruka jo häämöttää, muutama vaara välissä

Konttainen oli jo edellisiltä reissuilta tuttu, joten tiesimme, että aika kipuaminen olisi edessä. Viiminen kymmenen kilometriä olikin sitten aika ylä- ja alamäkeä. Niille jotka nauttivat intervallitreenistä ei kun viidentoista kilon rinkka selkään ja näihin mäkiin treenaamaan. Ylämäissä sai pelätä, että horjahtaa ja rinkka vetää alamäkeen ja alamäissä sai olla muuten vaan tarkkana. Onneksi oli sauvat, muuten olisi voinut olla tosi vaikeaa eteneminen.


Matkakumppanimme järripeippo



Portaita, portaita...



ja taas portaita

Koko matkan Hautajärveltä saakka meitä oli seurannut kriik-ääntä pitävä lintu. Oli usein tosi lähellä, mutta ei tullut näkyville. Viimisenä päivänä yksi yksilö suostui sitten poseeraamaan kuusen latvaan. Veljeni tunnisti kuvasta järripeipoksi ja luontoportin ääninäyte vahvisti tunnistamisen.










Tuota jyrkännettä tulimme alas

Konttaiselle tullessamme ilma oli jo viilentynyt ja tuuli kovasti. Valtavaaran päivätuvalla oli jo suorastaan jäätävää. Vettä ei onneksi satanut.















Maisemaa vaaroilta



Kohti Valtavaaran päivätupaa

Valtavaaran huipulla luulimme jo, että loppu on pelkkää alamäkeä ja hetken olikin alamäkeä ja kivaa polkua. Mutta mitä vielä. Ennen Rukaa oli vielä aika nyppylät. Kilometri ennen päätepistettä kysyin siskoltani tilataanko taksi ja heitin vitsinä, että kipaistaan vielä tuolta yhden Rukan huipun yli. Meinasi itku tulla, kun tajusin, että sieltähän me ihan oikeasti menemme.





Loppu matka oli paljolti portaita ja eteneminen muutama porras ja sitten lepo. Taisi siinä muutama ärräpääkin päästä. Reisiin iski varsinaiset maitohappohyökkäykset. Kummasti sitä kuitenkin vaan jaksaa ja voimavaroja löytyy. Mäet noustaan niin kuin elefantti syödään, pala kerrallaan. Voi sitä ihanaa tunnetta, kun matka oli vihdoinkin lopussa. Siitä hotellia varaamaan, saunaan ja syömään.

Reissu oli ihana ja tulipa taas kokeiltua omia rajoja.





Monen ylä- ja alamäen jälkeen, se on siinä

Karhunkierros päivä 4. Päähkänänkallion laavu - Porontimajoki

Aamut eivät aina mene ihan putkeen

Kokonaisuudessaan matka sujui hyvin ilman suurempia vammoja tai kolotuksia. Tosin Arnica ja burana saattoivat auttaa asiaan. Vanhat vaivatkin tuntuivat hävinneen. Toki aina kaikki ei mennyt ihan putkeen. Neljäntenä aamuna ihmettelin kuinka kenkä tuntuu niin kummalta, mutta kannattaisi laittaa pohjallinen paikoilleen. No saatiin ainakin kunnon naurut heti aamusta.


Rantapolku

Neljäs aamu aukesi todella aurinkoisena ja lämpimänä. Tähän mennessä oli jo taivallettu yli 50 kilometriä. Matka jatkui Kitkajoen rantaa ja paikoitellen niin rannassa, että horjahtaessa matka olisi jatkunut Kitkajoessa. Maisemat olivat huikean kauniit. Muutaman kilometrin päässä saatiin jo vaihtaa shortseihin ja t-paitaan. Uutisista kuultiin, että Kuusamo oli tuona päivänä ollut Suomen lämpimin paikka.

Neljännen aamun kilometripylväs

Kitkajoen rantaa



Puro

Kuusamon puolella löytyi jo puroja, joista uskalsimme ottaa juomavettä. Kun vesi oli kylmää ja kirkasta eikä maistunut eikä haissut miltään päättelimme sen juomakelpoiseksi. Kolmantena päivänä Jussinkämpältä reilu kolme kilometriä löytyi lähde, josta saimme vettä myös.


Harrisuvanto

Ennen Harrisuvantoa tulimme Pienen karhunkierroksen polulle ja se olikin jo tosi hyvä kuntoista. Näihin maisemiin tullessanne kiertäkää edes tuo 12 km kierros. Se on hyvä päivälenkki ja siellä on Karhunkierroksen makeimmat maisemat. Me kumpikin olimme tuon lenkin muutamaan otteeseen kiertäneet, joten nyt emme kauaa aikaa viettäneet "nähtävyyksillä". Kätköjä haimme muutaman ja Vattumutkassa kipusimme muutaman sata rappusta turhaan. No se kasvattaa luonnetta.


Kalliosaari

Siilastuvalla pysähdyimme syömään ja ihailemaan Jyrävän kuohuja. Paikalla oli paljon päiväretkeläisiäkin.












Jyrävä



Aallokkokoski



 

Hakkuuaukea

Kun siirryttiin pikku karhunkierrokselta pois poistuttiin samalla Oulangan kansallispuistosta. Maasto muuttui kangasmaastoksi ja paikoitellen oli soita. Alueella oli myös isoja hakkuuaukeita. Päivän sivulenkit ja lämpö olivat vieneet voimat ja takki alkoi olemaan aika tyhjä. Onneksi tasaisin välein oli penkkejä joihin pääsi huilaamaan. Tosin ei niillä kauaa viihtynyt, kun muista päivistä poiketen hyttysiä oli aika paljon.





Virtavästäräkki

Kuuden maissa saavuttiin Porotimajoelle, jossa meidät otti iloisesti vastaan virtavästäräkki. Silloin tosin luulimme sitä keltavästäräkiksi, mutta jälkeenpäin kuulimme, että lintubongarit olivat käyneet tunnistamassa sen virtavästäräkiksi. Olikohan tuo ahkera lintu syönyt kaikki hyttyset, mutta niistä ei enää tarvinnut tällä paikalla kärsiä. Päätimme majoittautua viimeiseksi yöksi toiseen tupaan. Tupia täällä oli kaksi, joissa kummassakin neljä vuodepaikkaa.






Porontimajoen tuvat

Pesullekin päästiin myllytuvan viereen, vaikka matalaahan vesi siinäkin oli. Olisi täytynyt käyttää samaan kierimistekniikkaa kuin myöhemmin tulleet isä ja poika. Keittokatoksessa keittelimme kaasuliedellä vedet ja keitimme myös juomavettä seuraavaksi päiväksi. Nukkumaan menimme taas ajoissa ja koska osa porukasta tuli vasta nukkumaan menomme jälkeen alkuyö oli hiukan levoton. Tuvassakin oli aika kuuma.

Karhunkierros päivä 3: Merenoja - Päähkänänkallion laavu

 Keskiviikkoaamu oli taas aurinkoinen ja suht lämmin. Aamupalan jälkeen lähdettiin taas matkaan ja kilometritolppa näytti taas, että taivalta oli jo taitettu 33 kilometriä. Tänään tultaisiin puolimatkaan. Alkumatka sujui sukkelaan. Polku oli mukavaa ja suht tasaista.

Aamun kilometritolppa



Ansakämppä

 Ansakämpällä pysähdyttiin välipalalle ja siinä olivatkin aika monet yöpyneet, kuten koiraystävämme. Hieno hiekkaranta olisi taannut ainakin paremman pulahdusmahdollisuuden, kuin meillä oli Merenojalla. Merenojalla tosin saimme olla ihan rauhassa. Taidamme olla aika erakkoja.

Koiraystävämme

Ansakämpän beach



Hilla kukki runsaasti

Ansakämpältä matka jatkui ja tämä olikin ainoa päivä, kun saimme ripsauksen vettä niskaamme. Jussinkämpällä pidimme hiukan pidemmän tauon ja otimme lyhyet päivätirsatkin ruuan päälle. Koko reissun ajan saimme ihailla hillan ja mesimarjojen kukintaa. Täytyy vaan toivoa, ettei tule pakkasia ja tästä vuodesta tulisi hyvä marjavuosi.

 Kuvistani huomasin, että aamupäiviltä on aina paljon kuvia ja iltapäivää kohden kuvat alkavat vähetä. Päivän väsymys siis näkyi kuvissakin. Ihmeesti kuitenkin jo kymmenen minuutin lepokin piristi oloa. Iltapäivisin usein pidimme taukoja joka kilometrin päästä ja käytimme hyväksemme kaikki kivet ja puut, joiden nojalle sai istuttua rinkan kanssa. Puheen pulinakin väheni aina iltapäivää kohden.





Reissun ainoa poro



Kitkajoen rantatontti

Mesimarja

Aamulla olimme asettaneet tavoitteeksi, että yöpyisimme jollain Kitkajoen laavuista. Ensimmäisellä paikalla näimme vaelluksen ensimmäisen ja viimisen poron. Siellä se söi kaikessa rauhassa pienellä saarella ja vähän päästä kopsutteli edellämme pitkospuilla. Laavuja oli noin puolen kilometrin välein. Päädyimme lopuksi viimeiselle Päähkänäkallion laavulle. Saimme taas oman rauhan ja sellaisen rantatontin ettei paremmasta väliä. Aurinkokin paistoi lämpimästi nukkumaan menoon saakka. Hyvä siinä oli nukkua, virran äänen vierellä rauhoittaessa.



Karhunkierros päivä 2: Savilampi - Merenoja

Aamu Savilammella

 Aamulla heräiltiin kuuden maissa. Minä tosin olin pyörinyt koko yön. Varmaankin hiukan ylikierroksia ekan päivän jälkeen ja telttayöpyminenkin vaati taas totuttelua. Tosin viime vaelluksen jälkeen nyt olivat niin tyyny, makuupussi kuin alustakin ok. Aamupuuron jälkeen kamat kasaan ja kahdeksan aikoihin päästiin jatkamaan kohti Taivalköngästä.

Aamun ensimmäinen kilometripylväs

Matkalla oli joka kilometrin päässä tällaiset kilometripylväät. Minulle ne olivat ainakin kannustava tekijä. Tällaisen pylvään me ohitimme ensimmäiseksi aamulla eli hyvää vauhtia oltiin etenemässä.












Näin sitä vaihdetaan lääniä

 Matkalla siirryttiin myös Sallan kunnasta ja Lapin läänistä Kuusamoon ja Oulun lääniin. Alkumatkasta oli muutamia hien pintaan nostattavia ylämäkiä, mutta maisematkin olivat sen mukaiset, kun päästiin korkealta ihailemaan jokilaaksoja.




Taivalköngäs

Kun saavuimme Taivalkönkäälle, siellä moni teki vasta lähtöä. Meillä näytti olevan suurimman osan porukasta kanssa aikalailla erilainen rytmi ja usein aamusella saimme tutut kiinni, kun he taas illalla ohittivat meidät ja jatkoivat eteenpäin. Taivalkönkäällä haukattiin välipalaa ja vaihdettiin kuulumisia ihmisten kanssa. Siitä jatkoimme matkaa Runsulammelle, missä paistettiin lounasmakkarat.






Neidonkenkä

Matka jatkui Oulangan luontokeskukseen, jossa nautittiin munkkikahvit ja jäätelöt. Vesivarannotkin tankattiin tässä. Savilammella oltiin keitetty juomavettä, kun alkumatkasta ei kovin puhtaan näköisiä puroja ollut. Jo aikaisemmin päivällä nähtiin polun varressa kaunis liila kukka, joka varmistui luontokeskuksen jälkeen olevista tauluista neidonkengäksi. Siinä kasvoi enemmänkin näitä kauniita kukkia.







Kiutaköngäs

Kiutakönkäällä jätettiin rinkat ylös ja lähdettiin ihailemaan könkään kuohuja. Mahtava paikka, josta kuvat eivät tee oikeutta. Kallioilla kukki myös lapinvuokko ja orvokkejakin pilkisteli kivien välissä.

Lapinvuokko

Alkuperäinen suunnitelma oli jäädä Kiutakönkään telttapaikalle yöksi, mutta koska loppureitti oli ollut helppokulkuista ja kellokin oli vasta puoli viisi päätettiin jatkaa Merenojalla ja katsoa olisko se hyvä paikka yöpyä. Merenojalla oltiin ennen kuutta ja tämä rytmi jatkui koko matkan. Kuuden aikaan herättiin, kahdeksan aikaan matkaan, kuuden aikaan leiriytyminen ja yhdeksän maissa nukkumaan.






Nuotio ja itse pilkotut puut

 Merenoja osottautui oikein ihanaksi paikaksi. Lyötiin teltta pystyyn joen rantaan, käytiin pesulla, kun kerrankin oli sen verran vähävirtainen paikka, että uskaltautui polviä myöten veteen. Puutkin tehtiin ihan ite. Onneksi toinen osasi käyttää sahaa ja toinen kirvestä. Niin saatiin nuotiopuut ja viimiset makkarat paistettua. Tästä eteenpäin mentäisiin kuivamuonalla.

Ilma oli edelleenkin kaunis ja aika lämminkin. Mikäs siinä oli rannalla istuskellessa ja luonnon rauhasta nauttiessa.


Leiri