maanantai 17. marraskuuta 2014

Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 14 Castrojeriz - Fromista

Lähdin aamulla taas liikkeelle ennen seitsemää. Ylämäki kammostani johtuen olen todennut, että isoimmat ylämäet on paras hoitaa pois päiväjärjestyksestä heti aamulla ja mielummin pimeässä. Ne eivät tunnu lainkaan niin pahalta. Niin tein tämänkin nousun kanssa Alto Mostelarekselle. Ylös päästessäni aurinko oli juuri nousemassa. Näkymät laaksoon olivat upeat. Mitään tajunnan räjäyttävää auringonnousua tosin ei tänä aamuna nähty.
Ylhäällä oli tuulista ja jäätävän kylmä. Niinpä olin ihan onnesta soikeana, kun ylös ilmestyi mies myyntipöytineen. Tarjolla oli kahvia, banaania ja patukoita. Kaikkia sai ottaa ja antaa lahjoituksen mielensä mukaan. Voi että se kuuma kahvi oli hyvää siellä kylmässä. Vaikka maultansa se kahvi ehkä vastasi telakan työnjohtotoimiston tajunnan räjäyttävää kahvia. Tajuntaa se ei räjäyttänyt siksi, että olisi hyvää vaan siksi, että oli niin väkevää.
 Matka jatkui ensin tasaisena ja sitten oli todella jyrkkä alamäki. Lepopaikalla huilailin hetken, mutta siinä tuulessa ei ollut kovin kiva olla pitkään paikallaan, joten jatkoin Itero de la Vegaan. Siellä poikkesin matkalla mainostettuun kahvilaan.
Kahvilassa huomasin, että kelloni, josta oli pari päivää sitten rikkunut lasi oli nyt lakannut toimimasta. Tiputin sen matkalla roskikseen ja niin alkoi ajaton aikani. Minä jolla on aina ollut rannekello ranteessa opettelin elelemään ilman kelloa. Toki puhelimessa oli kello, mutta pidin puhelimen pääosin kiinni päivisin. Kelloton elämä oli aika hienoa. En miettinyt koko aikaa, kuinkahan kauan olen tätä matkaa tullut tai mikä aika päivästä on. Kuljin enemmän kroppaani kuunnellen. Kun väsytti pidettiin tauko ja tokihan kylien välit antoivat jonkinlaista osviittaa, missä vaiheessa päivää mentiin.
 Matka Boadilla de Caminoon kulki reippaasti. Keli oli puolipilvinen ja hyvä myötätuuli auttoi etenemistä. Tänä päivänä päässä soi oikein musiikillinen kimara. Alku mentiin reippaasti Jean S:n Terve biisin tahtiin. Kun en nyt sitä löytänyt niin linkitän alkuperäisen YMCA. Sitten iski vissiin koti-ikävä, kun päässä soi Olet maamme armahin Suomen maa. Loppumatka sujui hiukan rauhallisimmissa merkeissä täydellistä päivää ihaillen Perfect day.
 Loppumatka Fromistaan olikin sitten melkein kokonaan kaunista kanavan vartta. Sitä oli mukava taivaltaa. Toki silläkin matkalla tapasi erilaisia eläinystäviä. Fromistassa majottauduin Municipal Albergueen. Se oli ihan kiva perusalbergue. Palvelu oli hiukan totista.
Illalla kiertelin kylällä ja kävin tutustumassa Iglesia de San Martin kirkkoon, joka oli 1100 -luvulta. Kaunis kirkko. Sitten odottelin seitsemään saakka, että sain ruokaa ravintolasta. Moni muukin nälkäinen pyhiinvaeltaja siellä jo jonotti. Ihan extempore iskeydyin viiden hengen seurueeseen, jotka olivat itse asiassa jenkeistä sisarus/kaverusporukka. Ruoka oli loistavaa runsas salaatti ja mustekalaa mustalla riisillä. Seurakin oli hyvää ja heihin törmäsin melkein päivittäin koko loppu matkan ajan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti