torstai 27. marraskuuta 2014

Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 28 Sarria - Portomarin

Aamulla heräilin, kun ensimmäinen teki lähtöään. Huilailin hiukan vielä, päivän matka kun ei ollut mikään tolkuttoman pitkä. Aamupalaksi banaani ja sitten liikkeelle. Kuljettuani hiukan matkaa tulin luostarin luo, jossa oli bussi ja paljon väkeä. Sarria on viimeinen paikka, mistä lähdettäessä vielä saa compostela-todistuksen. Niinpä tämän pisteen jälkeen vaeltajien määrä lisääntyy selvästi ja rehellisesti sanoen myös henki muuttuu.
 Sain kuitenkin tallustella kaikessa rauhassa Vileihin saakka aamuhämärästä nautiskellen. Vileissä sain nautiskella sitten mitä kauneimmasta auringonnoususta ja hyvästä aamupalasta. Ostin sieltä myös postikortit ja itselleni käsikorun.
 
 Polku oli aika tasaista nousua, mutta se ei tuntunut niin pahalta, kun kuljettiin metsän siimeksessä. Ryhmä joka bussilla oli tullut oli teinejä. Olisiko ollut rippikouluryhmä tai vastaava. He ohittivat minut nuoruuden innolla musiikkia soitellen ja teinimäisesti meluten. Himmailin hiukan, että sain jatkaa rauhaisaa kulkuani. Mutta yllättävän vähän nämä teiniryhmät mielenrauhaani häiritsivät.
Tänä päivänä ohitin myös sadan kilometrin merkkipaalun. Täällä Galician alueella oli taas tällaisia mukavia kilometripylväitä. Oli aika huikeaa ajatella, että matkaa oli enää niin vähään jäljellä.
 
 Kaiken kaikkiaan jonkinlainen sisäinen mielenrauha oli saavutettu. Kuuntelin lintujen laulua ympäristön metelöinnistä huolimatta. Punarinnat seurasivat minua tänään erityisesti. Matkan varrella oli maalaiskyliä, lehmät tuoksuivat ja kävelipä yksi lehmälauma vastaankin. Ilma oli mukava kävellä.
 Morgaden kylä tupsahti eteen kuin varkain. Olinko jo nyt kulkenut näin paljon. Join siinä CocaColan ja tutustuin mukavaan saksalaistyttöön Christinaan. Ranskalaispariskunnankin näin taas. Christina valisti minua, että loppumatkalta pitää kerätä kaksi leimaa päivässä, että saa todistuksen.

Jatkoin matkaa ja Mercadoirossa törmäsin taas Christinaan. Istuskelimme kiviaidalla, söimme keksejä, ihailimme vihannespuutarhaa ja naureskelimme pientä koiraa ja miestä, joka oli pelästyttänyt minut vähän aikaa sitten.

Tauon jälkeen jatkoinkin melko suoraan Portomariniin. Sinne johtava silta oli huiman korkea. Hiukan päästä huippasi. Maisemat olivat upeat. Sillan jälkeen jyrkät portaat ja sitten nousua kylälle päin. Reitti kulki kylän sivua, joten päätin ohittaa kylän ja mennä viimeisenä olevaan albergue Folgueiraan yöksi. Petit olivat yhdessä huoneessa. Kylpytilat siistit ja keittiö ja pyykinpesutilat ihan ok. Pyykin kuivatuspaikka oli talon sivulla, johon tällä kertaa ei tuullut eikä paistanut aurinko, joten pyykit jäivät märiksi. Kokkailin itselleni illallista ja hengailin alberguella koko illan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti