Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 17 Terradillos de los Templarios - Bercianos del Real Camino

Aamu oli sadetihkuinen ja tuulinen. Tosin olin odotellut pahempaa keliä edellisen päivän ennusteiden perusteella. No ennusteet eivät aina niin paikkaansa pitäneet. Matka jatkui aukeissa ja ei niin kovin innostavissa maisemissa.

Matkan varrella siirryttiin Palenciasta Leoniin. Päässä soi Stingin Let your soul be your pilot. Ehkä tämä oli muutenkin NLP henkinen päivä, kun kuulin mielessäni myös Vanhasen Reetan äänen "Kaikki tunteet on ihan ok." Niinpä tänä päivänä annettiin niiden kaikkien tunteiden vain tulla, niiden ikävienkin.

Sahagun näkyi jo aika etäältä ja kiersin Sahaguniin maisemareittiä Virgen del Puenten kautta. Seuraavat puolitoista päivää tulisin kuitenkin viettämään tienvierus reiteillä. Olin päättänyt ottaa lyhemmän reitin, koska kaikessa yksinkertaisuudessaan aika tuntui loppuvan kesken, oli luvattu sadetta ja kävely alkoi nyppimään. Sahagunissa kuljimme rautatieaseman ohi. Seisoin siinä hetken ja mietin, mitä hittoa minä oikein teen. Kävelen, kun maailma on täynnä erilaisia kulkemista helpottavia kulkuneuvoja. Teki niin mieli hypätä junaan ihan mihin tahansa. Henkäisin syvään ja jatkoin kohti Sahagunin keskustaa.

Sahagunissa alkoi sitten sataa hiukan reilummin. Reitin varrella ei ollut yhtään kahvilaa, joten lähdin seikkailemaan sisemmälle kaupunkiin ja vihdoin löysin kahvilankin ja pääsin sateen suojaan. Kyllä kahvi ja piirakka maistuivat hyvältä. Hetken käveltyäni huomasin unohtaneeni kävelysauvani kahvilaan, joten ei auttanut kuin palata takaisin.


Pyhiinvaelluspatsas alberguen edessä

Matka  tuntui taas loputtoman pitkältä tai olihan se yli kymmenen kilsaa. Tuuli oli kova ja satoi. Onneksi tasaisin välein oli paikkoja mihin pääsi istahtamaan. Jos ei muualle niin tällaisen hienon tolpan päähän.

 Perillä Bercianoksessa päädyin yksityiseen albergue Santa Claraan. Huoneet olivat pienehköt, kylppäri ok ja mukava keittiö/oleskelutila. Kärpäsiä siellä oli vaan aikalailla. Varmaan normi "ongelma" maalaiskylissä. Maksu oli sen verran kun halusi lahjoittaa. Hiukan pihalla olin, kun isäntäväki eikä oikein muut vieraatkaan puhuneet kuin espanjaa. No selvittiin siitäkin.

Lähdin kiertelemään kylälle ja hain hiukan ruokaa kaupasta. Varsinainen kulissikylä, kun mudasta ja heinistä rakennetut talot olivat sananmukaisesti murentuneet. Illalla sain idean opaskirjaa tutkiessani. Seuraavana päivänä jatkaisin Mansilla de Mulasiin ja sieltä hyppäisin bussiin ja matkaisin Leoniin ja siitä ehkä vielä bussilla La Virgen del Caminoon. Saisin niin yhden ylimääräisen päivän Santiago de Compostelassa (tai niin tässä vaiheessa luulin).



Juttelin illalla vielä erään vanhemman ranskalaismiehen kanssa, joka ihmetteli bussi käyttöäni. Tämä ehkä yksi opin paikkani tällä matkalla. Tämä on minun matkani, niin kuin elämänikin. Teen valintani miten haluan sen tehdä, enkä muiden mielipiteiden pitäisi siihen vaikuttaa. Kunhan en tietysti omilla toimillani loukkaa ketään muuta. Haluanko siis edetä hammasta purren vai elämästä nauttien. Päivällä tuulessa ja sateessa patikoidessani tosin mietin, mitä ihmettä täällä teen. Välillä täytyy olla huonoja päiviä, että osaa nauttia hyvistä.