Luonnon omia herkkuja

Kirjoittelin aikaisemmin Jaakko Halmetojan luennosta ja villivihanneksista. Jo lapsuudessani olen veljiltäni oppinut näiden luonnon herkkujen syönnin. Keväällä valutettiin mahlaa ja ohi kulkiessa napsittiin niin koivunlehtiä, kuusenkerkkiä kuin voikukkaakin. Äiti paistoi aina keväisin nokkoslättyjä. Kovin aktiivisesti en ole noita luonnon herkkuja käyttänyt. Keväisin olen hiukan nokkosta ruokiini heittänyt ja ohimennen niitä koivunlehtiä ja kuusenkerkkiä napsinut. Tänä keväänä kuitenkin päätin aktivoitua tässäkin asiassa. Tässä hiukan esimerkkejä tämän päivän kattauksesta.


Aamiaiselle tein munakasta, johon kitkin kukkapenkistä vuohenputkea ja nokkosta. Vuohenputken lehdet sisältävän mm. C-vitamiinia ja rautaa. Rohtona sitä on käytetty perinteisesti kihti-, nivel- ja virtsarakkovaivoihin. Tässä taas wikipediasta lainattua tekstiä nokkosen terveysvaikutuksista "Nokkonen on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. Nokkonen on kaloriarvoltaan samanarvoinen kuin peruna, kaksi kertaa ravitsevampi kuin porkkana ja lähes kolme kertaa viljeltyä pinaattia parempi. Siinä on 15 % hiilihydraatteja, 5,5 % valkuaisaineita, 0,6 % rasvaa ja 2,3 % kivennäissuoloja (Fe, K, Ca, Mg jne.). Nokkonen on piipitoisuudeltaan 60-kertainen lehtisalaattiin verrattuna, C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna. Nokkonen puhdistaa verta, lisää virtsaneritystä (eli munuaisten toimintaa), vähentää anemiaa, laskee verenpainetta ja verensokeria, edistää suoliston toimintaa ja pintaverenkiertoa, auttaa yliherkkyysreaktioissa ja poistaa raskasmetalleja."

Patikoimassa ollessani napostelin

 Maitohorsmaa, jonka nuoret versot ovat parsan makuisia. Maitohorsman lehdissä on runsaasti valkuaisaineita, c-vitamiinia ja karoteenia. Yrttitarha nettisivuston mukaan "Rohdoksena käytetään maitohorsman kukkia ja lehtiä. Niiden sisältämät parkkiaineet supistavat limakalvoja, puhdistavat haavoja ja tukahduttavat verenvuotoa. Maitohorsmalla on myös tulehduksia estävä vaikutus, ja sitä onkin käytetty kurlausvetenä suun ja nielun tulehduksiin. Kansanlääkinnässä maitohorsmakeitteellä on lisäksi hoidettu vatsatauteja ja suolistokatarria. Maitohorsmalla on kyky lisätä maidontuotantoa, mihin viittaa kasvin ruotsinkielinenkin nimi "mjölkört", maitoyrtti. Maidontuotannon lisääntyminen perustuu kasvin nestettä poistavaan vaikutukseen."

 Kuusenkerkkiä noita vaaleanvihreitä keväisiä herkkupommeja. Partio wikistä löytyi kerkistä seuraavaa "Kuusen kerkät sisältävät runsaasti hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja. Kerkkistä voi keittää teetä tai puristaa mehua, niitä voi käyttää höyryhengitksessä sekä virkistävänä kylpynä. Rohtojen on tarkoitus auttaa särkyihin, vatsavaivihin ja reumaoireisiin, ja haihtuvat eteeriset öljyt irrottavat limaa ja lievittävät tulehduksia. Kerkkiä käytetään myös kaupallisesti esimerkiksi yskänpastilleissa, mutta liiallinen altistus voi olla terveydelle haitallista. " Tärkeä muistaa, että kuusenkerkät eivät kuulu jokamiehen oikeuksiin vaan niitä saa kerätä vain maanomistajan luvalla.

Koivunlehdet sisältävät flavonoideja. Koivu lisää virtsaneritystä ja stimuloi munuaisten toimintaa. Lisääntyneen virtsanerityksen ansiosta koivunlehtitee vaikuttaa parantavasti munuaisaltaan, munuaisten ja virtsarakon tulehduksiin. Sitä voit käyttää teenä päivittäin puhdistamaan kehoa. Koivunlehteä ei suositella sisäiseen käyttöön diabeetikoille mahdollisen nopean verensokerin alenemisen vuoksi.

Yrttitarha sivuston mukaan vadelman lehdissä on c-vitamiinia 400 mg/100g. Vadelman lehdet sisältävät parkkiaineita, jotka parantavat ripulia supistamalla limakalvoja. Lisäksi vadelma vaikuttaa hiostavasti ja lievästi virtsaneritystä lisäävästi. Vadelmaa on pidetty odottavien äitien yrttinä, jonka lehtiä pitäisi käyttää säännöllisesti odotusaikana.




Mielenkiintoisia nämä luonnon antimet. Koko ajan näistä oppii lisää ja vielä ehtii keräämään ja kuivaamaan kevään kasvustoa.

Luonnon ihmeitä: Herrainpäivien luontopolku ja Yyterin lietteet

Yöllä kuuntelin tyytyväisenä sateen ja ukkosen ääniä. Pitkästä aikaa sadepäivä ja voisin hyvällä omalla tunnolla viettää aikaa sisällä kotihommia tehden ja saisin ehkä opiskeluhommiakin etenemään. Mitä vielä aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja luonto tuoksui taivaalliselta sateen jälkeen. Eihän siinä muuta voinut kuin muuttaa suunnitelmia ja suunnata kohti luontoseikkailuja.

Päätin lähteä kiertämään Herrainpäivien luontopolun. Se on mukava lyhyt luontopolku, jota on kiva kiertää lastenkin kanssa. Maisemat ovat hyvin vaihtelevia on lehtipuita, havumetsikköä ja ihanat rantakivikot, jotka taitavat olla niin minun kuin lastenkin suosikkeja. Luonto tuoksui huumaavalle yön sateen jälkeen. Ilma oli lämmin ja hyvin tarkeni shortseissa ja uudessan hankinnassani merinovillaisessa urheilupaidassa.

 Heti alkuun minut toivotti tervetulleeksi peippo raikuvalla laulullaan. Olin ihan vieressä, mutta se ei serenaadeja häirinnyt. Eilen olin jo kotona päässyt nauttimaan satakielen monimuotoisesta laulannasta ja tänään se jatkui, kun Herrainpäivien satakielet aukaisivat ääntään. Paljon muitakin ihania liverryksiä kuului, mutta minä olen aika huono vielä lintuja äänen perusteella tunnistamaan. Luontoportin lintuosio onkin tänä keväänä ollut kovassa käytössä.

Tämän linnun elo loppui parempiin suihin.

Mansikoita odotettavissa :-)

Herrainpäivien rantakivikoissa on kiva kikkailla ja istuskella. Tällä kertaa nautiskelin niistä ensin, mutta sitten niemen päässä kivikoille suunnatessani kohtasin käärmeen, jonka jälkeen varovaisuus kasvoi. Onneksi jo lähtiessäni jostain takaraivooni oli iskostunut ajatus, että täällä voi olla käärmeitä. En huomaa aina varoa käärmeitä, koska en elämässäni ole niitä kovin montaa kertaa nähnyt. Tällä kertaa törmäsin kahteen yksilöön. En tiedä olivatko kyitä vai rantakäärmeitä. Aika tummilta näyttivät ja pakoreaktio oli kumpaankin suuntaan niin nopea, ettei siinä paljon ehditty ihmettelemään.

 Muuten luonto ja reitti olivat aivan ihanat. Hyttysiä oli vielä aika vähän. Hämähäkin verkkoja sitten sitäkin enemmän. Ei ollut kukaan tainnut tätä polkua taapertaa vähään aikaan. Koska reissu jäi aika lyhyeksi päätin vielä jatkaa seikkailuani Yyterin lietteille.

 Yyterin lietteille mennessäni minut toivotti tervetulleeksi kolmen joutsenen ryhmä upealla ohi lennollaan. Muutenkin lintujen sirkutus oli aivan mahtavaa. Täällä oli myös aivan oma tuoksumaailmansa. Käenkin kuulin kukkuvan lähellä kääntöpaikkaani hakkuuaukealla.

Yyterin lietteet. Oikeassa yläkulmassa näkyy uusi lintutorni.

Yyterin lietteet on suosittu lintujen bongauspaikka. Nytkin parkkipaikalla oli viitisen autoa ja lietteiden reunassa näkyi ihmisiä pitkien putkiensa kanssa. Minulla ei ollut mukana edes kiikaria, mutta nautiskelin sitäkin enemmän äänistä ja tuoksuista. Syy käyntiini oli tällä kertaa, että lähdin tarkistamaan onko pitkospuita jo jatkettu uudelta lintutornilta eteenpäin, mutta homma näytti olevan vielä kesken, kun tie oli tukittu.


Tämä tie taitaa päätyä umpikujaan

 Ihan turha ei tuokaan matka silti ollut. Sudenkorentoja liiteli jo ympäriinsä ja nämä pienemmät vihreät sudenkorennon oloiset liitäjät tuntuivat viihtyvän yhdessä. Sammakotkin kurnuttivat kaislikossa ja pieniä kaloja näkyi matalassa vedessä.

 Jatkoin matkaa vielä Yyterin lietteiltä Yyteriin päin ja pääsin tuoksuttelemaan kieloa ensi kertaa tänä vuonna. Muitakin mielenkiintoisia kasveja ja öttömökiäisiä näkyi matkalla. Huomasin myös lintujen mielenkiintoisia tapoja. Alla lisää kuvia. Menkää ihmiset luontoon ja nauttikaa keväästä.

Koppis matkalla jonnekin

Kukahan täällä asuu?

Rastas patikoimassa pitkospuilla. Näin useampia
yksilöitä piipertämässä pitkin pitkospuita.

Tukholmassa

Joskus kannattaa lähteä uusien ihmisien kanssa uusiin paikkoihin. Näin saa uusia näkökulmia. Tammikuussa Himoksella Snow babies reissulla kävin keskustelun mökkikaverini kanssa ja kävi ilmi, etten ole koskaan käynyt Tukholmassa. Hän taas oli kokenut Tukholman reissaaja. Olin minäkin siis siinä rannassa käynyt ja Ruotsissa muutenkin, mutten Tukholmassa kaupungilla. Niinpä päätimme, että teemme keväällä reissun Tukholmaan. No viime viikonloppuna se matka sitten toteutui.

Porista hyppäsin junaan ja matkasin Helsinkiin. Helsingissä kaverini oli vastassa ja siinä ehdimme nauttia kevyestä shoppailusta ja ravintolapäivän anneista ennen kuin suuntasimme laivaan. Ilma oli mitä loistavin, kuten kuvasta näkyy. Laivalla tankkasimme vatsan täyteen ruokaa ja hyvissä ajoin nukkumaan, että jaksaisimme taapertaa ympäri Tukholmaa. Aamupala oli myöskin runsas ja pärjäsimmekin Tukholmassa olo ajan pelkällä jäätelöllä.



Näihin maisemiin saavuimme sitten aamupäivästä. Ilmojen valtiatar oli meille edelleenkin suotuisa. Ihana kesäinen keli. Perusnähtävyydet tuli nähtyä ja kaupat kierrettyä. Kuvat kertokoot puolestaan.

Vanhan kaupungin siluetti

Kuninkaan linna tsekattu ulkopuolelta.

Vanhan kaupungin portti

Huopatöitä, ihan vaan malliksi.

Kirkkoja ja kapeita katuja

 

ja kunnon reissaaja tietysti palkitsee itsensä kuohuviinilasillisella
rankan taivalluksen jälkeen

Matka oli upea ja seura oli loistava. Paluumatka kotiin oli hikisissä tunnelmissa, kun bussin ilmastointi oli rikki, mutta saimme siitä sitten ilmaisen matkan hyvitykseksi. Tampereelta eteenpäin ilma viilenikin, kun myrsky teki tuloaan. 

Tukholmassa tulee varmaan poikettua toistekin ja ehkä joskus hiukan paremmalla aikaa. Vielä jäi monta paikkaa näkemättä.

Mielen ja kehon ravintoa

Aika kuluu niin äkkiä, että blogi aiheita vain kertyy, eikä ehdi millään kirjoittamaan. Jotta tässä hommassa olisi jotain tolkkua niin koitan jakaa näitä hiukan edes aiheittain.

Olen nyt toukokuussa päässyt nauttimaan erilaisista luennoista, joiden pääpaino on ollut NLP:ssä ja ravinnossa. Hiukan tiukkaa talousasiaakin käytiin läpi yrittäjyysopinnoissa, mutta vuorotteluvapaalla oleva pääni antaa sen nyt pysyä omassa lokerossaan.

NLP-viikonloppua olin viettämässä Turussa 10.-11.5. Saimme taas upean tehopläjäyksen kaikkea mielenkiintoista asiaa. Käsittelimme aikakäsityksiä, tunteita ja omia rajoja. Nyt huomaan, että olen jo lahjakkaasti arkistoinut nuo asiat jonnekin syvemmälle josta ne voivat imeytyä luihin, ytimiin, sydämeen ja sieluun. Kaikkein mielenkiintoisin varmasti tähän hetkeen oli harjoitus, jossa tunteiden vaan annettiin nousta, toivotettiin ne tervetulleiksi, koettiin ilman selityksiä ja analyyseja ja sitten sen annettiin vaan siirtyä syrjään. Näin edettiin tunne tunteelta, kunnes ilmaantui rauhallinen ja myönteinen tunne. Tämä voisi olla hyvä harkka esimerkiksi silloin kun negatiiviset tunteen painavat oikein urakalla päälle. Kaikkea tätä uutta oppimaani pääsin mutustelemaan Ruissalon lenkkipoluille ja ihanaan Villa Rauhalaan.

Seuraavaksi pääsinkin muutaman päivän päästä Jaakko Halmetojan Iltaan parempaan oloon. Jostain syystä minulla oli ollut kaverista negatiiviset fiilikset aiemmin, mutta päättelin suuresta kiinnostuksesta häntä kohtaan, että hän on varmaan fiiliksistäni huolimatta loistava luennoitsija. Niinhän hän oli. Sainpa taas kumottua yhden negatiivisen uskomukseni. Olisko ollut ikärasismia tai jotain. Luennolta sai paljon hyviä vinkkejä ravitsemukseen ja esimerkiksi villivihannesten käyttöön. Paljon oli tuttuja asioita, mutta myös jotain uutta. Tällaisia esimerkiksi tänään kokeilin käytännössä. Söin hapankaalia pari ruokalusikallista ennen ateriaa. Puristin voikukasta (koko kasvi juurineen) todellä tymäkkää mehua (tämän vinkin olen kyllä saanut jo aiemmin). Laitoin kasvislisäkkeeseeni joukkoon nokkosta, vuohenputkea ja maitohorsmaa. Tein myös mehun porkkanasta, selleristä ja inkivääristä. Lisää näistä asioista löytyy esim.  http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/materiaalit/ ja ystäväni kirjoitti loistavan blogikirjoituksen luennosta jaakko-halmetojan-luennolla. Hänellä on muutenkin loistavia kirjoituksia. Kannattaa tutustua.

Viimeisimmän luentopläjäykseni kävin kuuntelemassa taas Turussa. Veli-Matti Toivonen piti siellä Coaching dayn ja NLP-illan. En ollut aikaisemmin ollut kuuntelemassa hänen luentojaan ja tämä oli erilainen ja mielenkiintoinen kokemus aiempiin verrattuna. Paljolti puhuttiin siitä kuinka ihminen pärjää tässä muuttuvassa uudessa ajassa. Hyvänä pointtina esim. "Pysähdy, tutustu itseesi, mieti mikä mahdollista ja astu omalle polullesi. Sieltä löytyy kaikki." Mitä jos siirtyisimme täydellistymisestä kokonaistumiseen. Tai emme asettaisikaan itsellemme tavoitteita, vaan sallisimme asioiden tapahtua meille. "Minä sallin itselleni hyvän olon. Minä sallin itselleni rakkautta." Miltä tuntuu, jos ajattelisinkin näin. Ja kun totuus on ettemme voi toista muuttaa niin, mitä jos vaan kuvittelet toisen henkilön sellaiseksi kuin haluat ja käyttäydyt niin kuin hänellä olisi jo ne kaikki luonteenpiirteet. Mitä sitten tapahtuu? Puhuimme myös toisen näkemisestä ja kohtaamisista. Hyvä setti tämäkin ja kuten usein siinä oli paljon asioita, jotka ovat minulle juuri nyt tärkeitä.

Viime viikko oli siis hyvin opiskelupainotteinen. Mutta niinhän se on, että joka päivä pitää oppia jotain uutta. Vaikka sen, ettei voikukkaa kannata tunkea mehupuristimeen, vaan antaa sen mennä sinne omalla painollaan.

Matkakuumeilua

Lähtökohtaisesti sitä koittaa elää tässä hetkessä ja nauttia siitä mitä on nyt ja tässä. Vuorotteluvapaallani kuitenkin suunnittelin myös reissaavani ja tokinhan näitä reissuja pitää jo etukäteen suunnitella. Se on osa matkustamisen iloa.

Äsken istuin toista tuntia netin ääressä ja pohdin miten pääsen St Jean Pied de Portiin ja miten tulen kotiin Santiago de Compostelasta. Jo pelkkä vaihtoehtojen tutkailu nosti matkakuumetta. Saati sitten kun luvun alla on John Brierleyn opas Camino de Santiagolle ja sain juuri luettua Susanna Linnan Simpukankuorelta kotiin kirjan. Ne vasta matkakuumetta nostavat, kun kuvittelet jo matkaavasi askel askeleelta pitkin Espanjaa. Nyt luvun alla on Paulo Coelhon Pyhiinvaellus kirja, taas eri näkökulma matkaan. Kaikkein paras on kuitenkin lueskella pyhiinvaeltajien kirjoittamia blogeja ja äsken pääsin ystäväni matkaan yli kolmen vuoden taa valokuvien kautta.

Toki edessä on matkoja jo paljon aiemmin. Ensi viikonloppuna matkustan ensimmäistä kertaa Tukholmaan. Tuleepa tämäkin niin lähellä oleva pääkaupunki tutkittua, ainakin pintapuolisesti. Innolla odotan millainen ilmapiiri siellä on. Kuulette siitä varmaan ensi viikolla.

Kesäkuussa on edessä Karhunkierros ja elokuussa vaelletaan Haltille. Siskoni on minulle uskollinen ja hyvä vaelluskumppani. Karhunkierros on nyt ensimmäinen pitkä reissu, jonka teemme kahdestaan. Joudumme opettelemaan muutamia uusia asioita, joita siskoni mies on aiemmin hoitanut, mutta eiköhän se meiltä onnistu. Tässä toki pitää tehdä viikottain lämmittelypatikointeja lähiympäristöön. Viime viikolla olimme Noormarkussa Poikeljärvellä. Hienot reitit sielläkin. Yli yön reissukin tulee varmaan tehtyä helatorstain tienoilla, kun päätimme vaihteeksi kiertää Joutsijärven niin että yövymme matkalla. Tuleepa testattua varusteita ennen Karhunkierrosta.

Nämä ja varmaan paljon muutakin on edessä tämän vuoden aikana. Maailmassa on niin monta paikkaa joita olisi hieno nähdä ja monta paikkaa jotka olisi ihana nähdä uudestaan. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan ja mihin kaikkialle sitä eksyykään lähimetsiin ja kaukomaihin.

Höperöitymässä hevosista?

Onko heppahöperyys tarttuva tauti? Siinä tapauksessa riski on suuri, koska ystäväpiirissäni on aika monta heppahöperöä. Joulukuun alussa ystäväni järjesti invalidiratsastuksen neljälle hengelle, jotka eivät olleet koskaan ratsastaneet, Kyläkorven ratsastuskoululla ja minä tietysti mukana. Täytyy myöntää, että ratsastaminen oli yllättävän mukavaa ja ylitin itseni täysin, kun sain sen ison eläimen liikkeelle ja satunnaisesti jopa ravaamaan. Onkohan ensi ratsastus niin kuin ensi rakkaus, sen muistaa ikuisesti. Herkku hurmasi minut täysin, mutta niin se on tainnut hurmata aika monta muutakin ratsastajaansa. Nyt alkuvuoden onnistuin välttämään heppahöperöitymistani, mutta aika näyttää kuinka käy.





Tänään olin veljeni lasten ja heidän yhden ystävänsä kanssa Kyläkorven ratsastuskoulla kesäkauden avajaisissa. Alkuperäinen syy lasten mukaan ottamiseen oli veljentyttäreni alkava heppahöperyys ja se että olen luvannut hänelle, että kymmenvuotismatkan sijasta kustannan hänelle ratsastustunteja. Niin ja tietysti samalla saan itsekin hyvän syyn lähteä aloittelemaan ratsastusta. No joka tapauksessa ennen tuntien aloittamista halusin kokeilla, mitä hän tämän tallin hevosista tykkää. Ja siellähän tytöt istuivat talutusratsastuksessa sekä Tillin että Herkun selässä. Veikka taas hymyili leveästi Vilin selässä. Lapset rakentelivat itselleen myös upeat keppihevoset ja näytöksen aikana kännykkäkamerat napsuivat tiheään tahtiin. Kolme tuntia vietimme tallilla ja lapsilla ei ollut mihinkään kiire.

 

 

Äsken sain viestin ratsastuskoulun omistajalta, uusi kurssi alkaa kahden ja puolen viikon päästä. Minä ja veljentyttöni olemme siellä mitä suuremmalla todennäköisyydellä. Jännityksellä odotan höperöidynkö hepoista vai kuinka käy.