Matka Santiago de Compostelaan: Päivä 16 Carrion de los Condes - Terradillos de Templarios

Tänä päivänä ylitin reissun puolivälin. Alkupäivä oli todella raskas. Joskus kilometrit ovat matkallisesti pitkiä ja joskus henkisesti. Tämä matka oli enemmänkin henkisesti raskas järkyttävän pitkine peltoaukeineen. Onneksi taukopaikkoja oli sentään muutamien kilometrien välein. Vedet ja eväät piti kuitenkin kantaa mukanaan, koska alussa oli reilun kuudentoista kilometrin kylätön taival. Ensimmäiset kuusi kilometriä olivat kapeaa asfalttitietä.

 Sitten pääsimme astelemaan historian havinaan. Seuraavat kilometrit olivat alkuperäistä Roomalaista tietä 2000 vuoden takaista Via Aquitanaa. Huikeita nuo Roomalaiset. Tosin tien suoruus oli puuduttavaa.

Matka Caldadilla de la Cuezaan tuntui loputtomalta. Aukealla kävi kova tuuli ja tuntui siltä, etten pääse ikinä perille. Tien vieressä oleva raapustus kuvasi hyvin tunnelmaa. Olisi tehnyt mieli luovuttaa, mutta odotin Caldadilla de la Cuezaa kuin ihmettä.

Jos tiellä ei olisi ollut muita kulkijoita, olisin ehkä uskonut eksyneeni. Sieltä se ihme kylä kuitenkin ilmestyi. Kaiken tasaisuuden keskellä oli laakso, mihin se oli piiloutunut. Pop-up kylä. Poikkesin kahville ja sain sillä päänsärkyni taltutettua. Tästä eteenpäin jatkaisimme tien viertä, mutta maasto olisi ainakin vaihtelevampaa.

Jos oma tie oli vaikea ja kivinen, pohdin kuinka kivistä se näiden maanviljelijöiden elämä on. En ole missään nähnyt näin kivisiä peltoja. Pellot olivat täynnä parin nyrkin kokoista kiveä. Miten niillä mikään kasvaa ja kuinka ihmeessä nuo koneet kestävät näiden maiden muokkausta? 

Loppumatka oli selvästi miellyttävämpää kulkea. Tuuli oli kova, mutta tien viereen oli tehty kiva polku, jota oli suojattu pensailla. Paikoitellen oli kivistä rakenneltu kannustavia sanoja.

Kovan päivän jälkeen päätin jäädä ennen varsinaista kylää olevaan Los Templarios albergueen. Taas kerran loisto valinta. Mukava pieni huone, jossa oma vessa. Jaoin sen brasilialaisen Maria ystäväni ja tanskalaisen pariskunnan kanssa. Pyykitkin sain pesetettyä neljällä eurolla ja ne kuivuivat huippu nopeasti siinä tuulessa. Oli ihana nähdä Mariaa pitkästä aikaa ja kävimme yhdessä illallisella. Ateria oli aika perusmenu tällä kertaa maistelin linssikeittoa, kalaa ranskalaisten kanssa ja jälkkäriksi jäätelöä.