Kevo päivä 1 Sulaoja - Geavvogeašláttu 15.8.2016

Vihdoinkin päästiin tähän kauan odotettuun reissuun. Vaellusta edeltävä yö yövyttiin Kenestuvilla. Otettiin kuljetus Sulaojalle niin auto oli sitten kätevästi odottamassa, kun tulimme takaisin. Aamu oli hiukan pilvinen ja viileä ja matkajännitys kutisi vatsanpohjassa, kuinka tämä reissu nyt sujuu.

 Ensimmäisenä etappina oli Suomen suurin lähde, joka oli ihan Sulaojan läheisyydessä. No tietysti valitsimme väärän reitin ja jouduimme palaamaan luontopolkua takaisin Sulaojalle päin. Eli lähde löytyy oikeanpuoleisesta haarasta. Kauniin vihreät väinönputket koristivat lähteen rantaa ja tottakai täytimme juomapullomme lähteestä, joka on saamelaisten vanha pyhäpaikka ja sen vedellä on uskottu olevan parantavia vaikutuksia. Veden alla loistavat turkoosit kivet vaikuttivat aika mystisiltä.

Luopmošjohkalla pysähdyttiin paistamaan makkarat ja siitä matka jatkuikin hienoa järven ylittävää kannasta pitkin. Välimatka seuraavaan taukopaikkaan oli 10 kilometriä, mutta ihan hyviä lepäilypaikkoja tältäkin väliltä löytyi. Mikä se oli näitä maisemia ihaillessa.

Ruktajavrilla takki alkoi olemaan jo aika tyhjä. Aurinko pilkisteli pilven raosta. Istuttiin taas hetkeksi alas paistamaan makkaraa ja punnitsemaan tilannetta. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa vielä kolme kilometriä seuraavaan taukopaikkaan.

Viimeinen kolme kilometriä meni kuitenkin yllättävän kepeästi eikä ottanutkaan kuin 45 minuuttia. Maasto oli koko matkalla aika hyvää hiekkaista polkua. Paikoitellen hiukan kivisempää.

Kauniille paikalle saavuttiinkin. Pistettiin leiri pystyyn puron rantaan ja käytiin nauttimassa iltateet järven rannalla. Yksi rohkelikko kävi iltauinnilla. Ranta oli kyllä siihen tarkoitukseen ihan loistava.

Västerö - sateinen seikkailu eteläkärjessä

Bongasimme Västerön reitin Latu ja Polku lehdestä. Se sijaitsee Vöyrin Maksamaalla. Meille se sopi hyvin lämmittelypatikoinniksi matkalla pohjoiseen. Tietoa reitistä löytyy, kun sitä osaa etsiä mm. Merenkurkun saaristo sivuilta. Siellä on myös hyvä kartta.

Sää ei meitä suunnittelemanamme päivänä oikein suosinut ja taivas tiputteli vettä. Koska ulkoilu on aina vaatetuskysymys, niin tällekin reissulle päätimme kuitenkin lähteä. Parkkerasimme auton Söderskatanille illalla myrskyn pauhatessa. Ajaessamme vettä tuli saavista kaatamalla,
ukkonen paukutti päällä ja taivas oli punainen.

Aamulla sää oli jo hiukan rauhoittunut ja pääsimme matkaan tihkusateessa. Suuntasimme ensin kohti Söderskatanin autiotupaa. Polku oli mukavaa kävellä ja ilma oli raikas. Yhden sivupolun päästä löysimme laiturin eli ilmeisesti tänne pääsee myös veneellä patikoimaan. Metsätyypit vaihtuivat polun varrella vehreästä sammaloituneiden lehtipuiden ympäröimästä satumetsästä isojen kuusien kansoittamiin havumetsiin. Siellä oli todella isoja puita.

Autiotupa oli sympaattinen sanomalehdin tapetoiduin seinineen. Pihapiirissä oli tulentekopaikka ja Wc. Rannasta oli kauniit näkymät merelle.

 Aikomuksenamme oli matkan varrella paistaa hiukan makkaraa lounaaksi, kun tulen tekopaikkoja näytti olevan muutamassa kohdassa. Rummelgrynnanin taukopaikalle tullessamme totesimme, ettei kunnon tulenteko paikkaa ollut eikä ainakaan puita. Ehkä sitä on tottunut liian hyvään palveluun. Hyvä uimaranta näytti kyllä olevan. Toki emme olleet valmistautuneet uimaan. Onneksi meillä oli muitakin eväitä, niin nakersimme ne paikalle rakennetussa katoksessa.

Vesi oli yllättävän korkealla ja paikoitellen polku oli niin veden peitossa, että täytyi hakea kiertoreitti metsän kautta. Sellaisella sivupolulla törmäsimme myös tällaiseen aarteeseen, lakkakääpään. Toki tajusimme mikä se on vasta jälkeenpäin. Ihailimme vain sen kauneutta. Märkyydestä huolimatta seikkailimme myös Jätterholmsbrunnenin sillalle, joka horjuvuudessaan oli jännittävä kokemus.






Kelistä ja heikosta evästyksestä johtuen päätimme jatkaa sillalta suoraan autolle. Pysähdyimme toki matkalla ihailemaan Söderskataträskettiä ja pohtimaan kuinka rannalle lahonnut vene oli sinne kulkeutunut. Hieno reitti ja tuo pohjoinen osuuskin pitää joskus tulla patikoimaan. Toivottavasti hieman suotuisammalla säällä.

San Francisco

Miten ottaa San Francisco haltuun yhdessä päivässä? Itselle reissun suunnittelu jäi viime hetkeen eli tulin San Franciscoon edellisenä iltapäivänä ja otin kartan käteeni ja aloin suunnittelemaan. Minulla oli kaksi tavoitetta ajella kaapelijunalla ja syödä crab cake eli rapukakku. Kumpikin toteutui heti aamusta.

Lähdin hotellilta donitsi aamiaisen vahvistavana ja suuntasin Powellin asemalle, josta otin päivän lipun. Koska kaapelijunan asema oli samassa paikassa menin jonottamaan.

Onnekseni jono junaan oli aamusta vielä lyhyt, ja pääsin jo heti seuraavaan. Kyyti oli hurjaa ja mäet aika huikeita. Ajelin päätepysäkille saakka ja tallustelin siitä Fisherman's Wharfiin. Koska donitsilla ei pitkälle potkitä, oli hyvä ottaa välitankkaus. Poikkesin mukavan oloiseen ravintolaan ja otin rapukakku leivän ja jääteen. Nyt oli taas puhtia jatkaa seikkailua.

Kiertelin hetken aikaa Fisherman's Wharfissa ja suuntasin sitten rantoja pitkin suuntana Golden Gaten silta. Toki tiesin, etten sinne saakka jaksaisi kävellä, mutta arvasin, että matkan varrelta saisin sinne kunnon näkymän. Poikkesin matkan varrella olevillä laitureilla. Ihailin eri aikakausien laivoja yhdellä ja maisemia toisella.

 Välillä oli myös hyvännäköinen uimaranta. Istuskelin siinä hetken ihailemassa maisemia ja vetämässä henkeä. Olin hyvin tyytyväinen, että oli valinnut kaupungin humun sijasta rannan rauhan.

 Hetken perästä tulin pitkälle aallonmurtajalle. Sieltä oli loistonäkymät niin Alcatraz saarelle ja Golden Gaten sillalle.

 Kävelin Fort Masoniin saakka ja siellä koukkasin sisämaahan ja tiputtelin takaisin päin. Ghirardelli Squarelta otin taas kaapelijunan ja menin sillä Nob Hillille saakka. 

Matkalla sai ihailla upeita taloja. Kaapelijunasta pois jäätyäni lähdin taas kohti rantaa ja kävelin läpi China townin. Siellä oli ihania vihanneskauppoja ja hainkin yhdestä sellaisesta hiukan kirsikoita ja luumuja matkaevääksi. Rantaan päästyäni päätin jatkaa sitä toiseen suuntaan Farmers Marketille saakka. Mikäs se oli kauniissa ilmassa kävellessä. Farmers Marketille päästyäni alkoikin jo huikoa ja kävin syömässä meksikolaispaikassa.

Sitten alkoikin jo väsymys vaivata ja rakot pakottaa kantapäiden alla. Arviointivirheeni takia myös eksyin ja matka hotellille oli hiukan alkuperäissuunnitelmaa pidempi. No siitä selvittiin ja hain hotellin läheisestä ostoskeskuksesta hiukan syötävää hotellille. 

San Francisco oli kiva kaupunki. Lentokentältä pääsi helposti kaupunkiin Bart-junalla ja vaikka aluksi hotellien hinnat kauhistuttivat, löysin kohtuu hintaisen, hyvällä paikalla olevan Aida hotellin. Hotelli oli vanha ja WC&kylppäri käytävän varrella, mutta minun tarpeeni se täytti hyvin. Olin kaikinpuolin tyytyväinen pikavisiittiini. Tänne voi tulla toistekin.

Minulla on unelma

Minulla on unelma. Se ei ole vielä kristallin kirkas, mutta se kirkastuu päivä päivältä. Minun unelmassani ihmiset rakastavat ja kunnioittavat itseään ja toisia. Ja niin tekevät maailmasta paremman paikan. Unelmassani autan koulutuksella ja valmennuksilla ihmisiä löytämään sisäisen valonsa ja tuen heitä oman visionsa toteuttamisessa. 

Viimeinen viikko on ollut mielenkiintoinen, mutta samalla rankka. Olemme miettineet henkilökohtaista visiotamme ja missiotamme. Mikä meille itse kullekin on tärkeää ja kuinka lähdemme toteuttamaan sitä. Ja voin sanoa, että se on todella mielenkiintoista. Ja kuinka paljon omat näkökannat taas laajentuvat, kun kuulee toisten visioita ja missioita. Järjetön rikkaus tämä toisten kanssa keskustelu.

Ensimmäinen työhön liittyvä projektini muotoutuu kovaa vauhtia. Minulla oli ajatus siitä jo keväällä, mutta se saa nyt uuden muodon. Ideoita muista projekteista on jo jonkin verran. Luotan siihen, että kun saan pään auki niin asiat alkavat loksahdella kohdilleen ja uusia mahdollisuuksia/ ideoita ilmaantuu. Koskaan ei tiedä mihin kaikkeen ihanaan tie vie. Itse huomasin vihossani mindmapin vuodelta 2013 ja kuinkas ollakaan moni siinä oleva idea on edennyt merkittävästi.

Pitää unelmoida isosti, suunnitella realistisesti ja kyseenalaistaa sopivasti, niin ihmeitä tapahtuu.

NLPU 2015

Täällä sitä ollaan Kaliforniassa. Aurinko paistaa ja meneillään ensimmäinen ja ainoa vapaapäivä. Olen siis NLPU:ssa kouluttaja ja konsultointi koulutuksessa. Vuosi sitten en olisi uskonut, että jahkaantuisin tänne, mutta täällä ollaan. Takana on kuusi päivää opiskelua.

Ensimmäiset päivät ovat menneet tutustuessa tähän ihanaan monikulttuuriseen opiskelijajoukkoon. Meitä taitaa olla paristakymmenestä eri maasta ympäri maailmaa. Englannin käyttäminen tietysti vie osan energiasta. Nyt tosin olen jo alkanut puhua itseksenikin englanniksi. Ja välillä pääsee puhumaan suomeksikin, kun meitä on täällä kolme suomalaista.

Itse opiskelu on ollut intensiivistä. Aloittelemme aamulla puoli yhdeksän aikaan ja eilenkin palauduin huoneeseen ilta kymmeneltä. Toki ruokatauot ovat puolitoista tuntisia. Ja eilenkin "teoria" tuntien välillä oli 5 Rhythms tanssia ja illalla rummutusta. Yhtenä iltana pääsimme shamaanimatkalle. Niin mielenkiintoista ja rikasta tämä koko kokonaisuus. Ja opettajat ovat tietysti oma lukunsa. On ihanaa seurata Robertin ja Judithin kouluttamista. Heillä kun on 40 vuoden kokemus NLP:stä ja he ovat itse kehittäneet niin monia juttuja. Ja vierailevat opettajat tuovat rikkautta koulutukseen erilaisilla tyyleillään.

Ja kaiken kruunaa tämä kaunis luonto ympärillämme. Jykevät punapuut tukevat opiskeluamme. Pesukarhut ja peurat piristävät päiväämme. Ja ruoka on loistavaa. Jokaiselle taatusti löytyy jotain. Pelkäsin jo että menettäisin tämä  vuoden mansikkakauden, mutta täällä niitä on yllinkyllin.

Matkamietelmiä

Toinen blogi jo samalle päivälle, mutta ei voi mitään. Junalla matkustaessa ajatus juoksi vapaana ja ympäristö toi lisäoivalluksia, joten eihän siitä voi kuin kirjoittaa. Matkustaessa tulee tarkkailtua ympäristössä olevia ihmisiä ja mietittyä heidän taustoitaan. Tänään olin ilmeisen auditiivisessa moodissa ja sain korviini, mitä mielenkiintoisempia juttuja. Oli rakastunut nuoripari, kaverilleen pottuileva nuorimies, perhe joka otti hyvin tyynesti, että lippu oli ostettu väärälle päivälle. Eritysen vaikutuksen teki konduktööri, joka totesi perheelle, että eiköhän se tällä mene, kun ette painimaan ala. Kuitenkin paras kaikista kommenteista, mikä korviini sattui oli "Se on ihan niin kuin sikalassakin, kun katsoo sitä sikalaumaa, niin se on yhtä massaa, mut kun katsoo yhtä sikaa, niin huomaa kuinka omanlaisia yksilöitä ne onkaan." Niin yksilöitähän me kaikki ollaan oli kyseessä sitten siat tai ihmiset.

Olen siis matkalla Santa Cruziin NLP -kouluttaja koulutukseen ja matkalla pohdin sitäkin, miten tässä nyt näin kävi. Vielä reilu vuosi sitten muistelen olleeni lounaalla Kertussa ja keskustelleeni kouluttaja koulutuksesta opiskelukavereideni kanssa. Muutama heistä pohti jenkkeihin lähtöä, mutta minä olin siinä vaiheessa suht varma, etten kyllä tässä vaiheessa sinne lähde, vaan käyn koulutuksen Suomessa. Ja nyt täytyy rehellisesti myöntää, ettei minulla ole hajuakaan, missä vaiheessa muutin mieleni. Jokin naksahdus on vaan päässä käynyt. Sen kyllä muistan, että ennen koulutuksen varaamista, kyselin vielä kokemuksia opettajaltani Marjukalta, mutta siinä vaiheessa olin päätökseni jo pitkälti tehnyt.

No elämä kuljettaa ja täytyy luottaa, että se kuljettaa oikeaan suuntaan. Niin se on ainakin tähän mennessä tehnyt ja vaikka välillä tulee mutkia matkaan, kaikella on tarkoituksensa.

Lomafiiliksissä

Kuinka ollakaan on tuo työnteko näyttänyt häiritsevän tätä blogin kirjoittelua. Kyllähän sitä tässä kevään ja alkukesän mittaan on tullut tehtyä kaikkea mukavaa, josta olisi ehkä blogin aihettakin saanut, mutta jotenkaan ei ole virta riittänyt. Ei siinä etteikö työssä olo olisi ollut mukavaa, mutta aikaa ei vaan jää ihan niin paljon kuin tahtoisi muille harrastuksille. 

Mutta nyt se on sitten alkanut, kauan odotettu kesäloma. Viikonloppuna kerkesin nautiskelemaan ratsastuksesta ja Reposaaren ruoka- ja urheilutarjonnasta. Kohta kerään tavarani ja suuntaan kohti uusia seikkailuja. Suuntana ensin Helsinki sitten San Francisco ja sieltä sitten Santa Cruziin opiskelemaan hiukan lisätietoja NLP:stä. Odotan reissua innolla, mutta toisaalta en ole vielä ihan tajunnut, että nyt se kauan odotettu reissu vihdoinkin alkaa. 

Jos internetyhteydet suovat, niin yritän bloggailla matkan varrelta fiiliksiä ja viimeistään kotiin palattuani, mita kaikkea reissullani koinkaan. Päivät näyttävät olevan opiskelun täyteisiä, mutta uskon vahvasti, että työasiat eivät ainakaan kovin paljon päässä pyöri. Niin työkaverinikin minut lomalle lähetti "Älä näitä työasioita sitten lomallasi murehdi."

Ihania kesäpäiviä kaikille!