sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kevo päivä 4 Gamajotnjálmmeluoppal - Guoikgáhritája 18.8.2016

Kauniissa auringonpaisteessa saatiin taas lähteä liikenteeseen. Aamupala seuraksi saatiin kuukkeliparvi. Virkistävä kahluu antoi puhtia edessä olevaan jyrkkään nousuun. Ekalle taukopaikalle oli vain 1,5 kilometriä.
 Gamajotnsuohpášája oli kauniin suolammen vieressä oleva kota. Siinä hengähdettiin hetki ja jatkettiin seuraavalle kahdeksan kilometrin taipaleelle.
 Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja saatiin taas vaeltaa suolampien täplittämällä puuttomalla tunturilla. 
 Paikoitellen saatiin laskea ja nousta kanjoniin laskeviin jokiuomiin. Onneksi osassa oli portaat apuna.
 Porojakin nähtiin tällä reissulla aikalailla. Tämäkin kaveri jäi meitä hetkeksi ihmettelemään.

 Gaskkamuš Njaggaljávrille laskettiin todella jyrkkää rinnettä. Maisemat olivat aivan huikaisevat, mutta niitä piti pysähtyä katselemaa, koska kävellessä ei voinut katsoa kuin jalkoihinsa. Onneksi suunta oli tämä, koska tämän mäen ylösnousu olisi voinut olla aika urakka. Taukopaikka oli hieno. Lounastettiin ja käytiin uimassa. Lämpötila oli varmaan yli +20 astetta. Meillä on kyllä niin hyvä tuuri näiden säiden kanssa.
 Taukopaikan jälkeen kivikko jatkui ja mäkiä piisasi. Välillä hiukan tasaisempaa metsää ja sitten taas kivikkoa ja jyrkkiä pudotuksia kanjoniin. Olipa siellä yksi köysitetty rinnekin ennen seuraavaa taukopaikkaa.
 Maisemat tälläkin välillä olivat hienot. Tässä vaiheessa toki mietitytti seuraavan kahluupaikan leveys. Tapiola Goahti -taukopaikka oli hienolla hiekkarannalla, emme pysähtyneet siihen vaan jatkoimme suoraan kahluupaikalle. Se oli kohtuullisen helppo ylitys. Heti sen jälkeen oli Beahcelávojávrrit, joka oli myös tosi kivan oloinen leiriytymispaikka, mutta retkikuntamme muut jäsenet lahjoivat minut Marsilla jatkamaan vielä matkaa. 
Loppumatka Guoikgáhritája olikin sitten ihan kivaa polkua. Hiukan portaita ja mäkiä, mutta kivaa kulkea. Minuun iski joku virtapiikki ja kirmasin vauhdilla muiden edellä ihailemaan näköalapaikalle maisemia. Siitä oli vielä jonkin matkaa leiripaikalle, joka oli kivassa mäntymetsäisessä rinteessä. Iltapalaksi perunamuusi ja sitten nukkumaan kaikessa rauhassa. Olimme taas ainoat leiriytyjät tällä paikalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti