Matka Santiago de Compostelaan: Matkavalmisteluja

Matkavalmistelut etenevät kovalla tohinalla. Tuo kasa pitäisi saada mahtumaan mukaan. No kissa menee hoitolaan, ei ainakaan vielä ollut reppuun livahtanut. Tavarat mahtuivat Haltin reppuun ja Retki Trek Light juomavyöhön. Ulkopuolella on tällä hetkellä vain kamat, jotka meinaan laittaa päälle eli katkaistavat housut, t-paita, ohut takki, coretex-takki, vaelluskengät ja tietysti alusvaatteet. Repun ja vyölaukun yhteispaino oli nyt 9,2 kiloa. Siihen sitten juomaveden paino vielä päälle. No matkan varrella paino tulee kyllä kevenemään.

Mitä olen sitten mukaani pakannut (sulkeissa miten käytännöössä kyseisiä tavaroita tarvitsin):
- Lentoliput, passi ja pyhiinvaelluspassi (ihan ehdottomat mukana)
- Kamera & laturi (Otin noin 1400 kuvaa, joten minulle tärkeä. Tietysti jos kännykässä hyvä kamera ajaa saman asian)
- Kännykkä & laturi (Itselle kännykkä tärkeä yhteydenpitoon kotiin. Päivät pois päältä. Matkassa oli myös niitä joilla ei kännykkää lainkaan ollut)
- GPS (kätköilijän perustarvike, jota en sitten käyttänyt kertaakaan)
- Coretextakki ja -housut (Ehdottomia sateisella säällä, vaikka nekin pettivät kovimmissa sateissa.)
- Katkaistavat housut (Ihan ehdottomat. Aamulla viileä, päivällä kuuma. Helppo vaihtaa asustusta)
- 2 x t-paita (Kumpikin käytössä parin päivän sykleissä. Lopussa pyykit kuivuivat huonosti niin ihan ehdotonta olla kaksi)
- ohut takki (melkein kuin fleece muttei ihan. Päivittäisessä käytössä aamuin illoin ja välillä päivälläkin)
- pitkähiainen urheilupaita (keskilämpöisinä päivinä tosi hyvä sekä sadepäivinä coretexin alla)
- pitkät kalsarit (Käytin muutamana päivänä. Lähinnä coretexhousujen alla)
- 3 x ohuet pikkuhousut (Sopiva määrä.)
- 3 x coolmax alussukat + 2 x merinovilla päällyssukat (Toimivat ja määrä sopiva. Yhdet coolmax sukat olivat lähinnä iltakäytössä, mutta yhden kerran jouduin etenemään yksien sukkien kanssa, kun muut märkiä. Toimi niinkin.)
- 2 x urheilurintsikat (Toiset vaellus ja toiset iltakäytössä. Näin sain kehitettyä hyvän kierron, että ehti pesemään)
- legginsit ja lyhythiainen tunika (Ilta ja yö käyttöön. Käytössä joka päivä, paitsi kun pesussa)
- villasukat (Ihan ehdottomat iltaisin. Albergueiden lattiat tosi kylmiä)
- vaelluskengät (Minun rakkaat vaelluskenkäni olivat aivan maailman parhaat. Ei yhtään rakkoa koko reissussa ja käytössä joka päivä.)
- kevyet lenkkarit (leveä lesti ja takaosan saa lintattua niin, että toimivat pistokkaina. Nämä olivat käytössä pääosin iltaisin ja pari kertaa kaupunkikävelyssä.)
- kesämakuupussi + mikrokuitumakuupussi (Aluksi olin sitä mieltä että mikrokuitumakuupussi on ihan turha, mutta loppujen lopuksi se oli ihan tarpeen. Nukuin siinä ja toinen makuupussi tai viltti peittona. Siinä oli enemmän leveyttä niin mahtui kääntyilemään)
- pikkupyyhe (Ihan ehdoton)
- iso huivi (Käytin pääosin tyynyliinana/lakanana, mutta näin myös hyviä sovelluksia, kun käytettiin mekkona ja laukkuna.)
- puffi-huivi, pipo, lippis, hanskat (Aamut olivat kylmiä, joten kaikki nämä olivat käytössä ajoittain)
- puhallettava niskatyyny (Toimi minulla. Valitettavasti hajosi puolen matkan jälkeen.)
- istuinalusta (Oli paljon mukavampi istuskella kivillä ja pientareilla tämän päällä. Etenkin aamupäivisin paikat olivat märkiä ja kylmiä.)
- ensiaputarvikkeet (laastari, idealside, puhdistuspyyhe, Traumel, homeopaattisia aineita, Buranaa, magnesiumia, glugosamiini+MSM, kurkkutabletit, Imodium, rakkoehkäisyvoide ja silikonisidos, Panadol hot)  (Itse käytin Traumelia, homeopaattisia aineita, buranaa ja vitamiineja sekä kurkkutabletteja. Rakkoehkäisyvoidetta laitoin pari kertaa. Laastaria ja silikonisidoksia jakelin sitten muille, jotka kärsivät rakoista.)
- kosmetiikka (shampoo, hoitoaine, Marseille-saippua, dödö, aurinkovoide, kasvovoide, jalkavoide, hammasharja/-tahna, siteet, huulirasva, kampa, kynsiviila, pikkusakset) (Kaikki käytössä)
- hakaneuloja (Hyviä pyykin ripustamiseen niin narulle kuin reppuun.)
- pieni rulla ilmastointiteippiä (Tällä korjattiin housuni, opaskirja, vyölaukku sekä yhden naisen kenkä)
- 4 hakasta (Tavaroiden kiinnittämiseen repun ulkopuolelle. Käytin näistä yhtä, koska kaikki kamat mahtuivat reppuun ja eväs pussit yleensä sidoin reppuun kiinni)
- silmälaput + korvatulpat (Korvatulpat itsellä käytössä kerran. Eivät toimineet minulla niin hyvin, että olisi ollut hyötyä. Moni käytti jatkuvasti.)
- littanaan laitettava kannellinen kulho + lusikka, haarukka, veitsi yhdistelmä (muovinen) (Käytin muutamaan otteeseen, kun kokkasin itse tai söin matkan varrella esim. tonnikalaa. Kaikissa albergueissa ei ollut keittiötarvikkeita.)
- WC-paperia + nenäliinoja (Olivat käytössä.)
- muistokivi Haltilta Rautaristille vietäväksi (Sinne se jäi rautaristille.)
- aurinkolasit ja kotelo (Käytin pari kertaa, mutta kun eivät istuneet hyvin päähän niin aika turhat.)
- opaskirja (John Brierley: A Pilgrim's guide to the Camino de Santiago) (Käytössä jatkuuvasti, myös päiväkirjana) ja Espanjankirja (Melko turha)
- patukoita + dexal-jauhe (jäämiä edellisiltä vaelluksilta. Käytin pois.)
- otsalamppu (Ihan ehdoton sekä aamun kamojen pakkauksessa, että aamulla kävelemään lähtiessä. Kahdeksaan saakka oli melko pimeää.)
- pikkuvihko ja kynä (Käytössä päivittäin)
- 2 vesipulloa (Toinen ihan turha. Pari päivää että tarvi kahden vesipullon reserviä ja silloin olisi voinut ostaa toisen kaupasta.)
- kävelysauvat (Ihan ehdottoman hyvät)
- Kelan Eurooppalainen sairasvakuutuskortti ja matkavakuutuskortti (En tarvinnut, mutta varmasti ehdoton olla mukana.)
- Visa (Maksoin pari hotelliyötä kortilla ja sitten nostin rahaa kerran.)
- Rahaa (Käteistä pitää olla aina mukana.)
- Rahavyö arvotavaroille (Ylimääräiset rahat ja paluulentolippu kulkivat täällä)
- Pikkukassi + kukkaro (Kätevä ottaa mukaan illalla, kun lähti syömään.)

Eli kyllä sitä kamaa aikalailla kertyi. Päivittelen blogia reissun jälkeen kuinka tarpeellisia ne olivat. Suurin osa tavaroista on pakattu vielä muovipusseihin. Repussa on kuitenkin myös sadesuoja, joten tavaroiden pitäisi pysyä kuivana sateen sattuessa. Tällä hetkellä ennusteet näyttävät suht hyviltä. Alkumatkan päivälämpötilat ovat yli 20 astetta. (Repussa olevat kamat pysyivät pahoissakin sateissa kuivana.)

Jämillä

Tällä hetkellä minulla kaiken tavoite tuntuu olevan tuleva vaellus Santiago de Compostelaan. Olin siskoni kanssa maanantaina patikoimassa Jämillä. Kuljimme noin 18 kilometriä kuudessa tunnissa. Suosittelen paikkaa kaikille. Aivan upeat patikointimaastot ja -maisemat. Matkalla törmäsimme myös Jämillä sattuneen lento-onnettomuuden muistopaikkaan. Paikka pysäytti miettimään hetkeksi tämän ajan katoavaisuutta. Koskaan ei tiedä koska on tullut aika lähteä ja siksi pitää elää täysillä.

Syy miksi halusin juuri nyt Jämille oli, että halusin testata uutta reppuani suunnilleen sen painoisena kuin se tulee olemaan seuraavat viisi viikkoa. Samoin kun halusin kokeilla toimiiko vyölaukkuni repun kanssa. Kohtuu hyvin kombinaatio toimi. Juomapullot on vaan paras pitää repussa ainakin jyrkemmissä ylämäissä. Niitäkin pääsi kokeilemaan Jämin harjulla. Nyt kyllä hiukan jännittää kuinka selviän Espanjan vuorista. No pala kerrallaan se elefanttikin syödään. Niin kuin Jämilläkin. Laavuja oli tarjolla niin paljon, että taukoja tuli pidettyä reippaasti.

Yksi upeista paikoista Jämillä on Uhrilähde ja sen lähellä oleva Kylmänmyllynlähde. Uhrilähteen vedellä on ennen aikaan uskottu olevan parantava vaikutus ja sitä on käytetty mm. silmäsairauksien parantamiseen. Hyvältä vesi maistui tai siis ei maistunut miltään, niin kuin lähdeveden kuuluukin. Hiekkaisissa kohdissa oli hauska seurata veden pulputusta jostain maan syvyyksistä.

Näissä Satakunnan Lapin maisemissa oli hyvä testata myös vaelluskenkien toimivuutta ns. tieolosuhteissa. Toimivat, mutta pitkän punnitsemisen jälkeen taidan ottaa toisiksi kengiksi kevyet, leveälestiset lenkkarit.

Jämistä ja sen aktiviteeteista lisää löytyy mm. http://www.jami.fi/ ja kartat sekä talvi- että kesäkaudelle Hämeenkangas.

Matka Santiago de Compostelaan: Etukäteis fiilistelyä

Viikon päästä, jos luoja suo, olen Turussa NLP-koulutuksessa. Mukanani reppu johon on pakattu valmiiksi tarvitsemani tavarat pyhiinvaellukselleni Santiago de Compostelaan. Edessä noin 770 kilometriä kävelyä ja noin 33 päivää maailmalla. Olen valmistellut tätä reissua vuoden alusta lähtien. Henkisesti jo paljon kauemmin. Vuorotteluvapaa toi mahdollisuuden tähänkin itsensä haastamiseen.

Alkuperäinen suunnitelmani oli lähteä matkaan keväällä, mutta kroppa oli erimieltä ja matka siirtyi syksyyn. Hyvä niin. Nyt on takana Karhunkierros ja Haltin vaelluskilometrit ja hiukan lisävarmuutta matkan tekoon. Liiemmälti en ole silti matkaa varten treenaillut, mutta nyt on myöhäistä katua. Muut varusteet reppua lukuunottamatta on testattu aiemmilla reissuilla. Repun tuntumaa ja vaelluskenkien tasaisella (lue ei kivikossa) kävelyominaisuuksia on tarkoitus lähteä testaamaan vielä maanantaina Jämille.

Reppu on miltei pakattu. Bloggailen lähempänä lähtöä, mitä kaikkea mukaan lähtee. Lentoliput on varattu ja yöpaikka Bayonnesta. Lennän siis Helsingistä Pariisiin ja sieltä junalla Bayonneen ja aamujunalla Saint Jean Pied de Portiin. Ehkä tällä hetkellä eniten jännittää tuo matka tuonne Saint Jean Pied de Portiin saakka. Varsinaisesta kävelystä minulla on valmiiksi jo hyvät fiilikset.

Olen oppaani lukenut ja ainoa mikä on jäänyt heikolle valmistautumiselle on Espanjan kielen opinnot. Oppikirja on kyllä ahkerasti ollut pöydällä ja matkassa, mutta sitä ei ole monesti aukaistu. Luotan kuitenkin, että parjään, vaikka sitten sanakirjaa apuna käyttäen. Kuulette sitten matkan jälkeen kuinka kävi.

Innolla siis odotan matkaan lähtöä. Päässä soi Haloo Helsinki!: Maailman toisella puolen

Yhtä juhlaa

Päässä pyörinyt viime päivinä parikin blogin aihetta, mutta nyt tuntuu kuitenkin hyvältä kirjottaa jonkinlainen koonnos päässä pyörivistä asioista. Kaikki kuitenkin linkittyy kaikkeen. Viime ajat on ollut yhtä juhlaa ja se on hyvin vienyt ajatukset pois tulevasta matkasta Santiago de Compostelaan ja matkajännityksestä. Ensin juhlittiin ystäväni pojan rippiäisiä ja samalla vietin siskoni kanssa laatuaikaa Helsingissä. 
 

Helsingissä ensimmäinen ilta suosi säiden puolesta. Saimme nautiskella sekä Senaatintorin ympäristöstä kuin Kaivopuistostakin. Seuraavan päivän suunnitelmissa oli Suomenlinna, mutta sadepäivä hiukan sekoitti suunnitelmiamme. No Helsingin kaupunginmuseo ja kauppahallit tuli kierrettyä ja Helsinkipyörässä istuskellessamme totesimme sateen tauonneen ja lähdimme vauhdilla Suomenlinnaan. Siellä sitten nautiskeltiin hyvästä ruuasta ja hienoista maisemista. Viiminen päivä olikin silkkaa shoppailua.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Viime viikonloppuna sain lauantaina nautiskella NLP-opinnoista ja illalla hurautin serkkuni luo. Sunnuntaina oli ihanan kummityttöni ristiäiset. Kaunis tyttö sai kauniin nimen. Juhlat olivat ihanan lämminhenkiset. Näin teknisenä aikana toinen kummi oli paikalla Skypen välityksellä Sveitsistä käsin.
 
Ensi viikonloppuna juhlistetaan siskoni syntymäpäivää isolla porukalla. Sen jälkeen alkaakin lähtölaskenta ja lähden viikonloppuna NLP-koulutuksen kautta kohti Espanjaa ja pyhiinvaellusta Santiago de Compostelaan. Vielä pitäisi reppu pakata ja koeajaa Jämillä, mutta näistä valmisteluista ja lähdön fiiliksistä varmaan lisää ensi viikolla.



Matka Haltille: Päivä 6 Kuonjarjoki - Kilpisjärvi

Aamulla keli oli suht mukavan puolipilvinen. Aamutoimien jälkeen suunnattiin kohti Saarijärveä ja sovittiin, että siellä harkitaan jäädäänkö sinne vai jatketaanko Kilpisjärvelle. Saarijärvelle tiputeltiin reilussa kolmessa tunnissa. Vesikin oli laskenut sen verran, että kaikista joista pääsi yli vaelluskengillä. Minä tosin päätin vilvoitella varpaitani ja ylittää yhden joen crockseissa, en siis uskaltanut ottaa riskiä, että kengät kastuisivat.

Matkan rasitukset painoivat jaloissa ja minulle joukon huonokuntoisimpana ylämäet alkoivat olemaan aika raskaita. Elefantin syönti periaate päti tässäkin tapauksessa eli pala kerrallaan. Samalla käytin kaikkia mahdollisia ajatusharjoituksia itseäni ylämäkeen tsempatakseni.

Saarijärvellä pidettiin lounastauko ja siitä jatkettiin innokkaina kohti Kilpisjärveä ja autoa. Vauhti sen kun kiihtyi loppua kohti ja vesisadekuurojen vuoksi ei pitkiä taukojakaan viitsinyt pitää. Alle viidessä tunnissa selvisimme Saarijärveltä Kilpisjärvelle.

Siellä se Kilpisjärvi jo häämöttää

Kyllä oli aika voittaja olo, kun päästiin autolle. Takana n. 106 kilometriä ja Suomen korkein huippu. Jälkikäteen voin todeta, että reitti oli helpompi kuin olin odottanut. Toki ei mikään sunnuntain päiväkävely. Turvonneita silmiä ja kipeitä lihaksia lukuunottamatta säästyin reissusta ilman vammoja. Toki skarppius on paikallaan reitin kivikkoisuudesta johtuen. Yksi etappi taas saavutettu ja sitten kohti uusia reissuja. 

Ja tämä tietysti oli koko reissun tunnari Taiska: Haltin häät

Onnellisesti perillä.

Matka Haltille: Päivä 5 Pihtsusjärvi - Kuonjarjoki

Kotiin paluu alkoi jo polttelemaan. Tavoite oli nyt saavutettu ja paluumatka edessä. Viidennen päivän tavoitteeksi asetettiin, että ainakin Meekon ohi mennään. Ruska alkoi jo punertaa mustikan varvuissa ja maisemia katselin taas eri silmin kuin tulo matkalla. Olisikohan rinkan kevenemiselläkin ollut osuutta asiaan.

Siskon mies lähti jo edeltä, että ehtii Vuomakasjoelle kalastelemaan. Toki siskoni kanssakin tultiin aika haipakkaa. Mitäs siinä, kun matka on silkkaa alamäkeä. No kyllä niitä ylämäkiäkin matkalla riitti.

Vuomakasjoen rannalle pysähdyttiin evästämään ja samalla ehdin siinä ottaa kukkakuviakin, jotka tulomatkalla olivat jääneet vähemmälle. Tässä paikassa sattui vielä olemaan useamman sorttista kukkaa.

 Meekojärveä edeltävissä kivikoissa törmäsimme näihin hurmureihin. Niitä oli kivikossa useampia ja selvästi ne kävivät kurkkimassa, että mitäs ihmeitä nuo ovat. Eivät kyllä kauheasti ihmistä pelänneet. Lajimääritys on itseltä hiukan kesken. Sopuleita nämä eivät ehkä ole, kun värit ovat noin tasaiset, mutta olisivatko Lapin myyriä tai vastaavia.

Meekojärvellä siskoni ja siskonmies kävivät uimassa. Itse en tarennut, kävin vasta perillä Kuonjarjoella pesulla. Ensimmäiset porotkin näimme Meekojärven jälkeen. Pari isompaa laumaa sattui samoille alueille kanssamme. Kovasti kanssa ihmettelivät vaeltajia. Kamerani akkukin sanoi sopimuksensa irti näillä main. Kiirunoista saatiin kuvia onneksi järkkärikameraan. Yöksi majoituttiin Kuonjarjoen autiotuvan lämpöön. Voi kuinka mukavaa. Koko matkaankaan ei mennyt kuin kymmenen tuntia.

Matka Haltille: Päivä 4 Haltin huiputus

Lähdimme liikkeelle kohti Haltia maatkotkan saattelemana kevyin repuin. Voi kuinka askel olikaan kevyt, kun reppu painoi vain muutaman kilon. Itselläni oli mukana päivän eväät, idealside, untuvatakki ja tietysti juomapullot. Vettä sai hyvin matkalta ja vielä Haltin majan kyltistä muutama sata metriä eteenpäin on hyvä joki josta saa vettä. Haltin rinteilläkin lorisee vesi, mutta se on usein jossain kivien alla piilossa.



 
Alkumatka meni miltei juosten, kun askel oli niin kevyt ja maasto hyvää. Joku vesilinnun tapainen lintu kirmaili vieressämme hetken meteliä pitäen. Ilmeisesti yritti harhauttaa meitä kauemmas pesästään.

 Lähtiessämme Halti oli pilvien peittämä, mutta matkan edetessä ilma kirkastui ja aurinkokin paisteli jo mukavasti. Tuuli oli rinteillä aika kova, mihin se sitten sattui osumaan. Toki löysimme hyviä suojaisia taukopaikkojakin matkan varrelta.

 Vaikka muutenkin matkallamme oli ollut erilaisia kukkia, niin täällä Haltin rinteillä oleva kukkien kirjo yllätti minut. Kuinka sitkeästi ne kasvoivatkaan kivien välissä ja mitä kaikkia erilaisia värejä niistä löytyikään.

 Haltia lähetyttäessä sininen taivas loi jo upean kontrastin lumisten tuntureiden kanssa. Haltijärvi loisti sinisenä. Tällä kertaa jätimme Haltin autiotuvalla poikkeamisen väliin. Siitä olisi kuitenkin tullut muutama kilometri lisää 24 kilometrin taivallukseen.

 Haltin rinne oli varsinainen kivikko. Alussa kivet olivat punertavia ja kauempaa katsottuna Halti näyttää punaiselta muiden harmaiden tuntureiden vieressä. Ylempänä kivet muuttuivat harmaaksi. Rinne oli kiviä rakastavan unelma. Sieltä löytyi vaikka minkä näköisiä ja värisiä kiviä.

Haltin huippu tupsahti yllättävän nopeasti eteen. Rinne oli kivikkoisuudesta huolimatta mukava kiivetä. Matkaa huipulle taitoimme reilun neljä tuntia Pihtsusjärveltä. Oli se hieno tunne olla Suomen korkeimmalla huipulla. Maisemat olivat upeat. Norjan puolella näkyi paljon lumipäällysteisiä huippuja. Tuuli oli vaan aika kova, mutta jo muutaman metrin päässä huipusta löytyi sopivia tuulensuojaisia kivenkoloja evästykseen.

Paluumatka sujui reippaasti, vaikka otimmekin paikoitellen sivupolkuja ja kävimme ihailemassa jokimaisemia. Tässä kuvassa on yksi lempipaikoistani. Pieni putous ja sen lähellä oleva ihana siloinen kallio. Kalojakin näimme suvantokohdissa, kun oikein tarkkaan katselimme. Koko matkaan kului meiltä noin kymmenen tuntia. Koiraystäväkin hankittiin taas tällä matkalla. Tällä kertaa pieni ranskan buldoggi, joka yllättävän sujuvasti taittoi matkaa kivikoissa. Haltia hän ei sentään valloittanut.