Tukholmassa

Joskus kannattaa lähteä uusien ihmisien kanssa uusiin paikkoihin. Näin saa uusia näkökulmia. Tammikuussa Himoksella Snow babies reissulla kävin keskustelun mökkikaverini kanssa ja kävi ilmi, etten ole koskaan käynyt Tukholmassa. Hän taas oli kokenut Tukholman reissaaja. Olin minäkin siis siinä rannassa käynyt ja Ruotsissa muutenkin, mutten Tukholmassa kaupungilla. Niinpä päätimme, että teemme keväällä reissun Tukholmaan. No viime viikonloppuna se matka sitten toteutui.

Porista hyppäsin junaan ja matkasin Helsinkiin. Helsingissä kaverini oli vastassa ja siinä ehdimme nauttia kevyestä shoppailusta ja ravintolapäivän anneista ennen kuin suuntasimme laivaan. Ilma oli mitä loistavin, kuten kuvasta näkyy. Laivalla tankkasimme vatsan täyteen ruokaa ja hyvissä ajoin nukkumaan, että jaksaisimme taapertaa ympäri Tukholmaa. Aamupala oli myöskin runsas ja pärjäsimmekin Tukholmassa olo ajan pelkällä jäätelöllä.



Näihin maisemiin saavuimme sitten aamupäivästä. Ilmojen valtiatar oli meille edelleenkin suotuisa. Ihana kesäinen keli. Perusnähtävyydet tuli nähtyä ja kaupat kierrettyä. Kuvat kertokoot puolestaan.

Vanhan kaupungin siluetti

Kuninkaan linna tsekattu ulkopuolelta.

Vanhan kaupungin portti

Huopatöitä, ihan vaan malliksi.

Kirkkoja ja kapeita katuja

 

ja kunnon reissaaja tietysti palkitsee itsensä kuohuviinilasillisella
rankan taivalluksen jälkeen

Matka oli upea ja seura oli loistava. Paluumatka kotiin oli hikisissä tunnelmissa, kun bussin ilmastointi oli rikki, mutta saimme siitä sitten ilmaisen matkan hyvitykseksi. Tampereelta eteenpäin ilma viilenikin, kun myrsky teki tuloaan. 

Tukholmassa tulee varmaan poikettua toistekin ja ehkä joskus hiukan paremmalla aikaa. Vielä jäi monta paikkaa näkemättä.

Mielen ja kehon ravintoa

Aika kuluu niin äkkiä, että blogi aiheita vain kertyy, eikä ehdi millään kirjoittamaan. Jotta tässä hommassa olisi jotain tolkkua niin koitan jakaa näitä hiukan edes aiheittain.

Olen nyt toukokuussa päässyt nauttimaan erilaisista luennoista, joiden pääpaino on ollut NLP:ssä ja ravinnossa. Hiukan tiukkaa talousasiaakin käytiin läpi yrittäjyysopinnoissa, mutta vuorotteluvapaalla oleva pääni antaa sen nyt pysyä omassa lokerossaan.

NLP-viikonloppua olin viettämässä Turussa 10.-11.5. Saimme taas upean tehopläjäyksen kaikkea mielenkiintoista asiaa. Käsittelimme aikakäsityksiä, tunteita ja omia rajoja. Nyt huomaan, että olen jo lahjakkaasti arkistoinut nuo asiat jonnekin syvemmälle josta ne voivat imeytyä luihin, ytimiin, sydämeen ja sieluun. Kaikkein mielenkiintoisin varmasti tähän hetkeen oli harjoitus, jossa tunteiden vaan annettiin nousta, toivotettiin ne tervetulleiksi, koettiin ilman selityksiä ja analyyseja ja sitten sen annettiin vaan siirtyä syrjään. Näin edettiin tunne tunteelta, kunnes ilmaantui rauhallinen ja myönteinen tunne. Tämä voisi olla hyvä harkka esimerkiksi silloin kun negatiiviset tunteen painavat oikein urakalla päälle. Kaikkea tätä uutta oppimaani pääsin mutustelemaan Ruissalon lenkkipoluille ja ihanaan Villa Rauhalaan.

Seuraavaksi pääsinkin muutaman päivän päästä Jaakko Halmetojan Iltaan parempaan oloon. Jostain syystä minulla oli ollut kaverista negatiiviset fiilikset aiemmin, mutta päättelin suuresta kiinnostuksesta häntä kohtaan, että hän on varmaan fiiliksistäni huolimatta loistava luennoitsija. Niinhän hän oli. Sainpa taas kumottua yhden negatiivisen uskomukseni. Olisko ollut ikärasismia tai jotain. Luennolta sai paljon hyviä vinkkejä ravitsemukseen ja esimerkiksi villivihannesten käyttöön. Paljon oli tuttuja asioita, mutta myös jotain uutta. Tällaisia esimerkiksi tänään kokeilin käytännössä. Söin hapankaalia pari ruokalusikallista ennen ateriaa. Puristin voikukasta (koko kasvi juurineen) todellä tymäkkää mehua (tämän vinkin olen kyllä saanut jo aiemmin). Laitoin kasvislisäkkeeseeni joukkoon nokkosta, vuohenputkea ja maitohorsmaa. Tein myös mehun porkkanasta, selleristä ja inkivääristä. Lisää näistä asioista löytyy esim.  http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/materiaalit/ ja ystäväni kirjoitti loistavan blogikirjoituksen luennosta jaakko-halmetojan-luennolla. Hänellä on muutenkin loistavia kirjoituksia. Kannattaa tutustua.

Viimeisimmän luentopläjäykseni kävin kuuntelemassa taas Turussa. Veli-Matti Toivonen piti siellä Coaching dayn ja NLP-illan. En ollut aikaisemmin ollut kuuntelemassa hänen luentojaan ja tämä oli erilainen ja mielenkiintoinen kokemus aiempiin verrattuna. Paljolti puhuttiin siitä kuinka ihminen pärjää tässä muuttuvassa uudessa ajassa. Hyvänä pointtina esim. "Pysähdy, tutustu itseesi, mieti mikä mahdollista ja astu omalle polullesi. Sieltä löytyy kaikki." Mitä jos siirtyisimme täydellistymisestä kokonaistumiseen. Tai emme asettaisikaan itsellemme tavoitteita, vaan sallisimme asioiden tapahtua meille. "Minä sallin itselleni hyvän olon. Minä sallin itselleni rakkautta." Miltä tuntuu, jos ajattelisinkin näin. Ja kun totuus on ettemme voi toista muuttaa niin, mitä jos vaan kuvittelet toisen henkilön sellaiseksi kuin haluat ja käyttäydyt niin kuin hänellä olisi jo ne kaikki luonteenpiirteet. Mitä sitten tapahtuu? Puhuimme myös toisen näkemisestä ja kohtaamisista. Hyvä setti tämäkin ja kuten usein siinä oli paljon asioita, jotka ovat minulle juuri nyt tärkeitä.

Viime viikko oli siis hyvin opiskelupainotteinen. Mutta niinhän se on, että joka päivä pitää oppia jotain uutta. Vaikka sen, ettei voikukkaa kannata tunkea mehupuristimeen, vaan antaa sen mennä sinne omalla painollaan.

Matkakuumeilua

Lähtökohtaisesti sitä koittaa elää tässä hetkessä ja nauttia siitä mitä on nyt ja tässä. Vuorotteluvapaallani kuitenkin suunnittelin myös reissaavani ja tokinhan näitä reissuja pitää jo etukäteen suunnitella. Se on osa matkustamisen iloa.

Äsken istuin toista tuntia netin ääressä ja pohdin miten pääsen St Jean Pied de Portiin ja miten tulen kotiin Santiago de Compostelasta. Jo pelkkä vaihtoehtojen tutkailu nosti matkakuumetta. Saati sitten kun luvun alla on John Brierleyn opas Camino de Santiagolle ja sain juuri luettua Susanna Linnan Simpukankuorelta kotiin kirjan. Ne vasta matkakuumetta nostavat, kun kuvittelet jo matkaavasi askel askeleelta pitkin Espanjaa. Nyt luvun alla on Paulo Coelhon Pyhiinvaellus kirja, taas eri näkökulma matkaan. Kaikkein paras on kuitenkin lueskella pyhiinvaeltajien kirjoittamia blogeja ja äsken pääsin ystäväni matkaan yli kolmen vuoden taa valokuvien kautta.

Toki edessä on matkoja jo paljon aiemmin. Ensi viikonloppuna matkustan ensimmäistä kertaa Tukholmaan. Tuleepa tämäkin niin lähellä oleva pääkaupunki tutkittua, ainakin pintapuolisesti. Innolla odotan millainen ilmapiiri siellä on. Kuulette siitä varmaan ensi viikolla.

Kesäkuussa on edessä Karhunkierros ja elokuussa vaelletaan Haltille. Siskoni on minulle uskollinen ja hyvä vaelluskumppani. Karhunkierros on nyt ensimmäinen pitkä reissu, jonka teemme kahdestaan. Joudumme opettelemaan muutamia uusia asioita, joita siskoni mies on aiemmin hoitanut, mutta eiköhän se meiltä onnistu. Tässä toki pitää tehdä viikottain lämmittelypatikointeja lähiympäristöön. Viime viikolla olimme Noormarkussa Poikeljärvellä. Hienot reitit sielläkin. Yli yön reissukin tulee varmaan tehtyä helatorstain tienoilla, kun päätimme vaihteeksi kiertää Joutsijärven niin että yövymme matkalla. Tuleepa testattua varusteita ennen Karhunkierrosta.

Nämä ja varmaan paljon muutakin on edessä tämän vuoden aikana. Maailmassa on niin monta paikkaa joita olisi hieno nähdä ja monta paikkaa jotka olisi ihana nähdä uudestaan. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan ja mihin kaikkialle sitä eksyykään lähimetsiin ja kaukomaihin.

Höperöitymässä hevosista?

Onko heppahöperyys tarttuva tauti? Siinä tapauksessa riski on suuri, koska ystäväpiirissäni on aika monta heppahöperöä. Joulukuun alussa ystäväni järjesti invalidiratsastuksen neljälle hengelle, jotka eivät olleet koskaan ratsastaneet, Kyläkorven ratsastuskoululla ja minä tietysti mukana. Täytyy myöntää, että ratsastaminen oli yllättävän mukavaa ja ylitin itseni täysin, kun sain sen ison eläimen liikkeelle ja satunnaisesti jopa ravaamaan. Onkohan ensi ratsastus niin kuin ensi rakkaus, sen muistaa ikuisesti. Herkku hurmasi minut täysin, mutta niin se on tainnut hurmata aika monta muutakin ratsastajaansa. Nyt alkuvuoden onnistuin välttämään heppahöperöitymistani, mutta aika näyttää kuinka käy.





Tänään olin veljeni lasten ja heidän yhden ystävänsä kanssa Kyläkorven ratsastuskoulla kesäkauden avajaisissa. Alkuperäinen syy lasten mukaan ottamiseen oli veljentyttäreni alkava heppahöperyys ja se että olen luvannut hänelle, että kymmenvuotismatkan sijasta kustannan hänelle ratsastustunteja. Niin ja tietysti samalla saan itsekin hyvän syyn lähteä aloittelemaan ratsastusta. No joka tapauksessa ennen tuntien aloittamista halusin kokeilla, mitä hän tämän tallin hevosista tykkää. Ja siellähän tytöt istuivat talutusratsastuksessa sekä Tillin että Herkun selässä. Veikka taas hymyili leveästi Vilin selässä. Lapset rakentelivat itselleen myös upeat keppihevoset ja näytöksen aikana kännykkäkamerat napsuivat tiheään tahtiin. Kolme tuntia vietimme tallilla ja lapsilla ei ollut mihinkään kiire.

 

 

Äsken sain viestin ratsastuskoulun omistajalta, uusi kurssi alkaa kahden ja puolen viikon päästä. Minä ja veljentyttöni olemme siellä mitä suuremmalla todennäköisyydellä. Jännityksellä odotan höperöidynkö hepoista vai kuinka käy.

Ulkoilua

Tähän heti alkuun pari luontokuvaa eiliseltä. Oli levittelemässä pyykkejä, kun lahdelta kuului kauhea rääkäisy. Siellä lokki jahtasi haikaraa. Nopea pyrähdys sisään ja kuvaamaan. Ensin kuvittelin haikaran jo kaikessa rauhassa istuskelevän kivellä, mutta mahtavan kokoinen ilmestys olikin merihanhi. Sitten näin kaulushaikaran kiertelemässä. Olen sen muutamana iltana kuullut tuossa puhaltelevan. Taitaa etsiä pesäpaikkaa näiltä nurkilta, mutta lokit ovat erimieltä.

 

 
Tänään lähdin Huhtalasta patikoimaan osaa Preiviiki-Yyteri reitistä. Lähdin ensin patikoimaan Leveäkarin lintutornille. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi, mitä oivallisin patikointi keli. Poikkeilin matkalla lintutorneilla ja sain västäräkeistä vaki kavereita. Leveäkarin lintutonilla join kahvit ja söin evästä ja siitä päätin jatkaa vielä Etelärantaan. Matka tökkäsi polun katoamiseen. Palasin takaisin ja matkalla pari valkohäntäpeuraa ohitti minut pulloharjat pystyssä. Kuvaa niistä en ehtinyt nappaamaan. Pari ruskosuohaukkaakin näin matkan varrella. Takaisin Huhtalaan päästyäni päätin vielä käydä Yyterin lietteiden lintutornilla ja sieltä näkyikin jo uusi rakenteilla oleva lintutorni niin sinnekin sitten piti vielä jatkaa. Kahvittelin taas uudella lintutornilla ja ihailin lietteiden maisemia. Alla oleva kuvakavalkaadi kertokoon matkasta tarkemmin.
 

Minä ja Väpe västäräkki ensimmäisellä lintutornilla.

 

"Jos mä täältä vaan vähän kurkkasen"

 

Onko jollain aivot hukassa?

 

Kurkipariskunta Leveäkarin lintutornin niityllä.

 

Tähän se matka sitten tyssäsi. Tuolla jossain polku varmaan jatkuu.

 

Valkovuokkoja

 

Käpytikka työn touhussa

 

Upeat uusi väylä Yyterin lietteiden uudelle lintutornille.

 

Evästauko

 

Kuvittelin jo bonganneeni jonkun harvinaisen vesilinnun,
mutta naurulokkihan se olikin.

 

Kevään ensi rentukat

 

Siellä se liiteli ylhäisyydessään. Oisko ollut merikotka?

 

Neljän tunnin taivallus piti palkita tietty jätskillä

Energiaa etsimässä

Liekö syynä toista viikkoa jatkunut flunssa vai joku muu, mutta viikon verran on ollut veto aivan pois. Tänä aamuna päätin, että kyllä se jostain täytyy löytää, se kadonnut energia. Pääsiäisenä toki tuli tehtyä pihahommia, mutta vähän väliä huomasin nojailevani harjanvarteen ja katselevani maisemia. Tai istuskelevani ruusupuskan vieressä käymässä oksan kanssa keskustelua onko jo aika leikata pois vai ei. Toki puutarha hommat ovat minulle se yksi energian lähde, vaikka sitten kauniisti kukkivat krookukset tai sinivuokot.

Tänään päätin sitten lähteä hakemaan sitä kadoksissa olevaa energiaa lähimaastosta ja kyllähän sitä ainakin hiukan löytyi tuosta Halssin ja Enäjärven venerannan väliltä. Aurinko paistoi ja ilma oli kuulas. Perhosen lentelivät jo lämpimimmillä paikoilla. Nokkosperhonen suostui kuvattavaksi, mutta Neitoperhonen päätti näyttäytyä, sulkea siipensä ja karata pois.

 

 

Linnuista malliksi suostui vain lokkipariskunta, jotka ensin poseerasivat veneen katolla ja sitten molemmat asettuivat poseeraamaan tolppien nokkaan. Joutsen pörhenteli menemään niin etäällä, etten saanut kunnon kuvaa ja Silkkiuikkuja pyöri rannassa parikin pariskuntaa, mutta piilottelivat kaislikossa. Rentukatkin aloittelevat jo kukintaansa. Ensi viikolla varmaan saa jo ihailla niiden keltaista loistoa. Hetken istuskelin laiturin päässä nautin tuulesta poskella, lintujen laulusta ja veden liplatuksesta. Sieltä se energia lähti tulemaan. Kotiin päästyäni istahdin rappusille vielä lukemaan ja nautiskelemaan auringon paisteesta kissojen kanssa. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

 

 

Oman maan anemonet ja mukulaleinikit
 

Elämä opettaa

Elämä tuo eteemme opettajia, mitä kummallisimmilla tavoilla. En suosittele kenenkään kuitenkaan käyttämään tätä tapaa toisia opettaakseen, vaikka minä siitä oivalluksia sainkin, tosin se ei varmaan ollut ainakaan tällä tapaa henkilön tarkoitus. Olen pitämässä toista kertaa Reposaaressa NLP-tilaisuutta ja asiaan liittyen sain eilen nimettömän tekstiviestin, joka aluksi pelotti, mutta kun otin NLP-työkalut käyttööni se aukaisi minulle paljon ajatuksia ja vahvisti sitä minkä takia haluan jatkaa NLP:n parissa.

Vaihdoimme mielipiteitä muutamissa viesteissä, mutta lyhykäisyydessään viestien sisältö liittyi siihen, että NLP/ minun esitykseni on kusetusta, paskanjauhantaa, rahastusta ja manipulointia. Itse en saanut vastauksia kysymyksiin kuinka paljon henkilö tietää NLP:stä ja onko hän käynyt kuuntelemassa, mitä puhun. Mielenkiintoista.

Mitä tästä kaikesta sitten oivalsin. Ensiksi pysymällä keskellä itseään ja sydän avoimena kaikessa rauhassa, pystyt kommununikoimaan ja samalla myös rauhoittamaan toista. Omassa vallassasi on kuinka reagoit ja asennoidut saamaasi viestiin. Ja huomasin vielä senkin, että koska olen täysin puhumani asian takana ja tiedän kokemuksesta kuinka se toimii, minun oli helppo pysyä rauhallisena, koska en allekirjoittanut yhtäkään viesteissä olevista lausumista.

Siitä siirtyen sujuvasti toiseen asiaan eli nuo viesteissä mainitut asia eivät vaan olleet minun kartallani. Eli yksi NLP:n perusoletuksista on, että meillä on kartta ja maasto. Maasto on todellisuus ja meillä jokaisella on oma karttamme kuinka sen todellisuuden näämme. Oma karttamme on meille se totuus, mutta meidän on mahdollista niin halutessamme laajentaa karttaamme. Tämän henkilön tausta, historia, kokemukset yms. ovat mahdollisesti muokanneet hänen karttansa niin, että hän on tuota mieltä.

Todennäköisesti tällä henkilöllä oli myös omalta kartaltaan katsottuna hänelle positiivinen tarkoitus. Mikä se oli, sitä en tiedä. Mahdollisesti ehkä estää minua kusettamasta, rahastamasta ja manipuloimasta ihmisiä, mitä omasta mielestäni en tee. Mutta hän näki ehkä tällaisen uhan, perustuen omiin kokemuksiinsa ja tulkintoihinsa.

Jostain olen aikoinaan lukenut, että kun asettaa itselleen tavoitteita, elämä välillä koettelee haluatko todella jatkaa tätä polkua, oletko valmis jatkamaan. Minulle näitä koettelemuksia on tällä viikolla tullut jo kahdesti toinen epävarmuuden ja vanhan uskomuksen esiin pullahtaessa ja toinen tämän tekstiviestittelyn muodossa. Molemmat vahvistivat sitä, että olen oikealla polulla. Paljon on vielä opittavaa, mutta ilolla jaan näitä oivalluksia ja toivon, että joku muukin mahdollisesti näiden avulla saa omat oivalluksensa.