tiistai 25. maaliskuuta 2014

Lähimaisemia

Tänä aamuna aurinko paistoi kauniisti ja päätin lähteä tutustumaan lähimaisemiin kameran kanssa. Pihlavanlahti on jo melkein sula ja linnut ovat saapuneet sinne. Lähimetsässäkin käy aikamoinen sirkutus. Maa oli sopivan jäistä, ettei märemmilläkään paikoilla uponnut kovin syvälle. Ja mitä kaikkea sitä näkeekään ja kuuleekaan, kun pitää silmänsä ja korvansa auki ja on läsnä hetkessä.


Pihlavanlahdelle on jo saapunut monenlaista lintua. Meidän rannasta bongasin ainakin telkkiä ja kanadanhanhia. Toki linnun tunnistustaitoni ovat hieman vajavaiset. Joutsenetkin laskeutuivat lahdelle, kun olin metsässä, mutta uiskentelivat Ripapuomin takana niin, etten saanut niitä kameranlinssiin. Tämä kaveri tosin minulle poseerasi oikein mallikkaasti ja joutsenkin teki mallikkaan ohiuinnin, kun kahvittelin jo portaillani ja kameran akku oli lopussa.

Lähimetsässä oli sen päiväinen sirkutus. Kovin montaa lintua en silmiini saanut, mutta äänten konsertti oli sitäkin mahtavampi. Tämä kaveri veteli täysin rinnoin koivunoksalla pitkät luritukset. Olemus oli ainakin sellainen, että olisi voinut laulaa vaikka "Tykkään susta niin että halkeen". Kosiskeli varmaan itselleen puolisoa. Meidän pihassakin oli jo kovasti pesänrakennus puuhat menossa. Varpuspariskunta touhuili pöntöllä sen näköisenä.
 Tikkakin päätti piristää päivääni. Se pyöri hetken aikaa lähipuissa ja parkkeerasi sitten suoraan pääni yläpuolelle. Todennäköisesti ei meinannut löytyä sopivaa puuta naputettavaksi. Yhden katkenneen puun latvasta se sitten minua kuikki, varmaankin ajatellen, että mitäs ihmettä tuo tulla alhaalla touhuilee. Samanlailla minut ympäröi jossain vaiheessa kolme talitiaista. Tulivat ihan muutaman metrin päähän minua ihmettelemään.
Koko reissuni aikana en käynyt yli puolen kilometrin päässä kotoa. Paljon löytyi kuitenkin ihmeteltävää. Kuinka kauniita esimerkiksi käävät voivat olla. Niiden samettinen pinta suorastaan hehkuu. Lähimetsästä löysin myös useamman talon kivijalat ja kellarit. Yhdet kivet olivat niin, että voisin kuvitella, että siinä on ollut venelaituri silloin joskus, kun vesi oli paljon korkeammalla. Tosin hiukan sivummalla oli sitten kellari, joka olisi ollut ihan vesirajassa. Toki voivathan ne olla ihan eri aikakausilta.
Omenapuu ja pensaita vanhan kivijalan lähettyvillä


Yhden kellarin sisäänkäynti


Minne nämä portaat ovatkaan vieneet?

Kierrettyä lenkkini keitin aamupäivä kaffeet ja istuin portaille ihmettelemään maailmaa kissojen kanssa. Aurinko lämmitti, varpuset kisailivat pihlajassa ja Pihlavanlahti hehkui sinisenä. Kaiken kruunasi varma kevään merkki. Meidän kulmakunnan kolli oli taas saapunut Halssiin ja päästi muutamat oikein komeat kevätmouraisut. Näkösälle se ei tullut. Kaipa kuuli ääneni ja päätti olla aloittamatta meidän jokakeväistä taistoa. Sillä kun ei ole kovin lämpöiset välit meidän kissojen kanssa. Toisaalta se pitää meidän rappuja ominaan, joten useita kertoja olen sitä siitä rappusilta häätänyt, kun en noita omia kissoja halua paikkailla yhteenottojen jäljiltä.

Näitä nautinnollisia pikkuretkiä mahtuu tähän vuoteen varmaan vielä paljon.

3 kommenttia:

  1. Tuo tikkakuva on loistava! Voisi vaikka johonkin kisaan laittaa :)

    VastaaPoista
  2. Hienoja kevätkuvia! :) Tulee itsellekin tarve lähteä kameran kanssa kirmailemaan lähiluontoon! Eiku menoks... ;)

    VastaaPoista