Elämän pieniä ja suuria iloja

Pyhärannan kirkko

Kun selviydyin viime viikonlopun flowsta, päädyin viettämään ihanan rauhaisaa ja tasapainoista viikkoa. Siihen sisältyi paljon hienoja tapaamisia ja viikonlopun oivallusten vahvistumista. Alkuviikosta vierailin tätini luona Pyhärannassa. Oli ihana kuulla taas tarinoita vanhoilta ajoilta ja nauttia hänen elämänilostaan. Äitini joka oli mukana piristyi silminnähden ja häneltä tuli taas niitä tuttuja nasevia huomioita. Siskoni kanssa ehdimme tehdä myös tutustumisretken Pyhärantaan ja samalla poimimme muutaman geokätkön. Ihana pieni kylähän se on.

Viikon aikana oli tietysti perusharrastukset mukana ohjelmassa. Kävin myös kampaajallani ja sain uudistetun pään. Kampaajalla käynnitkin piristävät joka kerta. Etenkin kun hänelle voi antaa täysin vapaat kädet, koska hän tietää melkein paremmin kuin minä mitä päähäni sopii.



Rieskarullat ilmakuivatulla kinkulla ja avokadolla

Lohirullia

Perjantaina kutsuin tyttöjä kyläilemään. Pitkästä aikaa pääsin näpertelemään erilaisia pikkuherkkuja ja jälkkäriksi oli tuorekakkua. Tajusin kuinka suuri rikkaus onkaan, kun ystäväpiiri on laaja. Siihen kuuluu eri-ikäisiä ihmisiä, eri yhteyksistä ja ystävyys on kestänyt erilaisia aikoja. Tällä kertaa ikähaarukka oli 2 kuukaudesta ylöspäin. Tarjolla oli erilaisia tapaksia ja illan päätteeksi meistä iso osa suuntasi vielä kuuntelemaan Kingpinin keikkaa Kulttuurikulmaan. Musiikkikin toi taas iloa ja potkua elämään.

Lauantaina pääsin vihdoinkin juhlistamaan yhden kummipojistani syntymäpäivää. Auringon paistellessa ajoin kohti Pirkanmaata. Perille päästyäni lähdimmekin heti retkeilemään. Paistoimme makkaraa laavulla ja ihailimme lintuja  lintutorneista. Joutsenia oli jo ainakin sankoin joukoin liikkeellä.

Illalla kävimme vielä tekemässä ystäväni kanssa peltolenkin. Kummipoika lähti mukaan polkupyörällä ja nautti suunnattomasti kuraprunneissa polkemisesta niin kuin lapset yleensä. Ystäväni kanssa ehdimme nauttia niin henkevistä keskusteluista, linnuista kuin upeasta auringonlaskustakin. Maailma tuli parannettua moneen otteeseen. Illalla vielä sitten herkuttelimme ja pelailimme Aliasta porukalla.

Tänään kävimme vielä pienellä kätköily ja lintubongailu retkellä. Ystäväni sai kameransa linssiin paljon uusia tuttavuuksia, minä tämän tutun ja turvallisen tintin, joka ystävineen ympäröi meidän matkallamme. "Hei ketäs te olette, mitäs te täällä meidän metsässä teette?" No juuri teitähän me tulimme katselemaan ja kuuntelemaan. Niin sielu lepää tuolla luonnossa.