Tuo laulun nimi on pyörinyt päässäni koko päivän, joten ajattelin, että kaipa se on jotenkin merkityksellinen ja minun pitää kirjoittaa aiheesta. Kuuntelin kyseisen laulun ja se ei kuitenkaan kokonaisuudessaan ollut se ajatus, mikä minulla päässä pyöri. Lähdin siis YouTubessa tekemään taas musiikillista seikkailua ja pohtimaan, mitä rakastaminen on ja mikä siinä on niin vaikeaa. Onko se niin, kun laulussa sanottiin "Ei täällä rakkautta näyttää saa. Se täytyy salata ja vaientaa."
Rakkautta on monenlaista lähimmäisen rakkautta, romanttista rakkautta ja itseäänkin saa ja pitää rakastaa. Itse koen välillä pursuavani rakkautta niin, että kyynelet nousevat silmiin. Yleensä se on rakkautta elämää ja läheisiä kohtaan. Tuntuu, että sydän pakahtuu onnesta ja kiitollisuudesta kaikesta siitä hyvästä, mitä on saanut. On se vaikka sitten kuolainen ja suklainen suukko, jolla minut kaksi vuotias nuorimies yllätti tai onni siitä, että läheiset ovat siinä ympärillä touhuamassa yhdessä.
Jossain on sanottu, että ensin pitää rakastaa itseään, ennenkuin toisetkin voivat rakastaa sinua. Joillekin itsensä rakastaminen voi olla se suuri haaste. Jostain tulleista uskomuksista johtuen kokee, ettei voi tai saa rakastaa itseään. Ainoa rakkaus tulee ulkopuolelta. Jokainen meistä on arvokas ja täydellinen juuri sellaisena kuin on. Itsekin olen tämän ajatuksen kanssa tehnyt paljon hommia ja nyt voin ainakin todeta, että itse koen rakastavani itseäni. Varmasti ajan myötä opin vielä rakastamaan enemmänkin.
Romanttinen rakkaus... se on ollut jotain, jonka pysyminen elämässäni on ollut ehkä se vaikea osuus. Jotenkin siinäkin asiassa uskon, että se tulee kohdalle kun on tarkoitus ja kun olen valmis siihen. Jotkut väittävät minua krantuksi, mutta en kyllä sitä allekirjoita. Kaipaan rinnallakulkijaa varmasti siinä kuin muutkin. Siihenhän se minun musiikillinen seikkailunikin päättyi eli tervetuloa maailman ihanin mies.
Hanna Pakarinen - Maailman ihanin mies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti