Matka Haltille: Päivä 3 Meekojärvi - Pihtsusjärvi

 Matkalla olimme jutelleet useampien ihmisien kanssa Haltille noususta. Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että teemme kevyillä repuilla Haltille nousun Haltin majalta. Mutta kun useampi henkilö kertoi huipuuttaneensa Haltit Pihtsusjärveltä käsin ja osalla aikaakin oli mennyt vain seitsemän tuntia, päädyimme samaan ratkaisuun. Eli kolmas päivä olisi kevyt yhdentoista kilometrin vaellus ja siskoni miehelle jäisi aikaa kalastella Pihtsusjärvellä.

Tämä päivä oli putoustenpäivä. Jo heti alkumatkasta oli mahtavia putouksia. Putousten juurella vesi oli aivan turkoosia ja kuohut olivat mahtavat.

 Meekojärven varaustupa ja muutama muu mökki avautuivat eteemme reilun kilometrin taivalluksen jälkeen. Paikka oli hieno ja näin jälikäteen ajatellen tässä olisi voinut olla hyvä teltanpaikka.

 Meekojärveltä matka jatkui jokivartta myöten eteenpäin. Alkumatka oli todella isoa kivirakkaa. Paikoitellen oli laitettu pitkospuitakin kivien päälle. Jyrkänteen reunalla liiteli piekana. Ilmeisesti sillä oli pesä jossain jyrkänteellä.

Matka Pihtsusjärvelle kulki pääosin jokien ja järvien rannoilla. Vuomakasjoessa oli mahtavat putoukset ja samalla kohtaa hiukan haastavampi nousu rannalla. Onneksi paikalla oli kaiteet, joista sai tukea.

 Pihtsuskönkään luona löysimme sopivan paikan ruokatauolle. Ilma oli aika viileä ja olin hyvin tyytyväinen, kun olin ottanut kevyen untuvatakin mukaan. Lämminruoka ja juoma lämmittivät mukavasti. Veden lämpiämistä odotellessa ehti hyvin käydä ottamassa kuvia Pihtsuskönkään kuohuista.

 Matka jatkui Pihtsusjärven rantaa pitkin majalle. Maasto oli kohtuullisen mukavaa ja ennen autiotupaa oli taas joki, jonka ylittäminen vaati hiukan taiteilua. Aikaa reissuun käytimme taas koko päivän noin seitsemisen tuntia ja takki oli taas ihan tyhjä perille päästyämme.

Perillä oli aika viileää ja tuulista. Löimme teltan pystyyn tuvan edustalle. Siitä oli sopiva matka niin tupaan, vessaan kuin hakemaan järvestä vettä. Järven ranta oli tosin niin kivikkoinen, että uimaan emme päässeet. Se hiukan harmitti. Saarijärvi oli edellinen paikka jossa oli päässyt pesulle. No onneksi kosteuspyyheillä saa hiukan hoidettua hygieniahuoltoa.

Siskon mieheni pääsi kalastelemaan ja muutaman kalankin oli saanut, mutta päästänyt irti, kun niin pieniä. Siskoni kanssa kokkailimme ja ihailimme maisemia. Siskoni oli nähnyt upean maakotkan ylilennon rannalla ollessaan.

Matka Haltille: Päivä 2 Saarijärvi - Meekojärvi

Toisen reissupäivän aamu valkeni sateisena. Aamutoimien jälkeen sade oli jo hiukan hellittänyt ja jonkin matkaa taivallettuamme se loppui. Tänään tavoitteenamme oli vaeltaa Meekojärvelle saakka. Pilvet roikkuivat niskassamme ja kivikko oli liukasta sateen jäljiltä.

Aamu lähti liikkeelle ylämäen merkeissä. Kuonjarjoelle suunnatessamme ensin oli ylämäkeä ja kivikkoista. Sitten polku muuttui suhteellisen tasaiseksi.

Ensimmäisinä päivinä näimme eläinkunnasta lähinnä lintuja. Tällaiset pikkulinnut piristivät jokaista päiväämme. Tuntuivat olevat aika aktiivisia lentokuvioistaan päätellen. Porot eivät meitä ilahduttaneet ennen kuin paluumatkalla. Tai no papanoita oli kyllä pitkin matkaa.

Kuonjarjoen laaksoon laskeutui kiva alamäki. Laakso oli upean vehreä. Joki oli edellisyön sateen jälkeen niin täynnä, että tässä kohtaa piti ottaa ensimmäisen kerran crocksit käyttöön joen ylityksessä. Takaisin tullessamme pääsimme yli ihan vaelluskengillä.

 Kuonjarjoelle oli matkaa Saarijärveltä yhdeksän kilometriä. Sitä taivalsimme neljä tuntia. Kuonjarjoen autiotuvalla olikin sitten hyvä pitää ruoka- ja lepotauko. Tupa oli tosi mukava ja tilava. Iso plussa oli erillinen kuivaushuone, jota emme nyt tässä vaiheessa tarvinneet.

 Levon jälkeen matka jatkui suht mukavassa maastossa. Yksi joen ylitys tuli vielä eteen, mutta siitäkin crockseilla selvittiin. Enimmillään vettä oli ylityskohdassa vähän alle polven.

Meekojärvelle matkatessa maisemat oli hyvin vaihtelevia ja maasto mukavaa. Lähestyttäessä Meekojärveä meitä ilahdutti upea Saivaara ja järvilaakso. Maisemat olivat todella upeat. Saarijärveltä Meekojärvelle aikaa kului meiltä noin kahdeksan tuntia.

Autiotuvalle mentäessä poikettiin muutamia satoja metrejä Kalottireitistä. Autiotupa oli kauniilla paikalla joen rannalla, mutta valitettavasti paikalla oli myös ihan julmetusti mäkäräisiä, jotka tunkivat silmiin ja nenään. No tuulenpuuskien aikaan ne onneksi hävisivät ja saatiin teltta pystytettyä. Ilta-aterioinnin totesimme parhaaksi suorittaa sisällä tuvassa, missä mäkäräiset eivät häirinneet ja muutenkin kaasuhellalla oli ruoka kivempi valmistaa kuin trangialla. Jokaisessa autiotuvassa oli hyvät kaasuhellat. Lämpötila oli illalla n. 11 astetta.

Matka Haltille: Päivä 1 Kilpisjärvi - Saarijärvi

Hyvin nukutun yön jälkeen aloimme siskoni 60-vuotis vaelluksen Haltille suht kauniissa kelissä noin 11 aikaan. Rinkat tuntuivat painavan aivan liikaa. Itselläni reilu 20 kiloa. Ensimmäisen päivän tavoitteena oli taivaltaa 12 kilometriä Saarijärvelle. Paikat tottuisivat taas rinkan kantoon ja maastonkin olimme lukeneet olevan aika haastavaa.

Alkumatka olikin aika kivistä nousua. Hengähdystaukoja sai ottaa useamman kerran. Tsahkaljärvellä heitimme jo rinkat pois selästä ja kävimme hiukan jaloittelemassa ja kätköilemässä. Ilma oli tosissaan mukava puolipilvinen. Tämä oli reissullamme ainut päivä, kun tarkeni taivaltaa t-paita päällä. Ötökätkään eivät häirinneet.

Saana ilahdutti meitä upealla profiilillaan koko matkan Saarijärvelle. Maisemat olivat muutenkin upeat. Järviä oli matkan varrella useampia. Maasto oli paikoin todella kivistä, mutta paikoin myöskin ihan hyvää kävellä. Alussa oli totuttelemista rinkan kanssa tasapainon hakemiseen kiveltä toiselle pomppiessa. Kävelysauva oli itselle ainakin tässä touhussa suurena apuna. Tosin siinäkin sai olla varovainen, ettei sauva lipsahtanut kivien väliin.

Luntakin oli tunturien ja vaarojen rinteillä. Missään vaiheessa emme kuitenkaan päässeet kosketustuntumaan lumen kanssa. Tosin maasto imi sen verran mehuja, ettei sivupolut paljon houkutelleet.

Ensimmäisenä päivänä pääsimme käymään oikein ulkomaillakin eli osa Kalottireitistä kulki lyhyen matkan Norjan puolella. Toki rajamerkinnöistä etenkin lähempänä Saarijärveä olisi saattanut mennä helposti ohi.

Matka Saarijärvelle otti meiltä seitsemisen tuntia. Yöksi oli luvattu kovaa sadetta, joten suosista jätimme teltan pystytyksen ja majoittauduimme autiotupaan. Tuvan ympäristö oli aika kivikkoinen, mutta näytti sieltä muutamia telttapaikkojakin löytyvän. Illan kuluessa tupa täyttyi ja yöllä viimeiset sateen kastelemat vaeltajat asettautuivat lattialle nukkumaan. Yöllä vesisade ja tuuli olivat todella kovat.

Kesä

Hupsis, niin se on vaan heinäkuu melkein mennyt ja edellisestä blogikirjoituksestakin on jo vierähtänyt yli kuukausi aikaa. No syy löytyy helpostikin, kun selailen kuviani. Touhua on riittänyt monenlaista ja säätkin ovat suosineet. Nyt olen kropan pyynnostä viettänyt pari päivää likimain kotosalla ja ihan hyvähän se on ollut. Olen ehtinyt tekemään syksyn matkasuunnitelmia ja hiukan taas harjoittelemaan NLP:täkin.

Mitä kaikkea ihanaa olen sitten juhannuksen jälkeen tehnyt. Ihan hengästytti kun selailin tuossa kuvakansioitani. Olen käynyt huvipuistossa ja vesipuistossa, olen pyöräilyttänyt ihania naisia Tour de Räpsöössä, olen viettänyt aikaani Reposaaressa niin valokuvaillen, uiden, piknikillä kuin paljon muutakin, olen saanut nauttia ystävien kanssa mökkielämästä sekä Eurassa että Ikaalisissa, olen ollut MuuMaassa, olen ollut katsomassa avoimia pihoja ja konsertteja, olen kätköillyt ja viettänyt aikaa kotikulmilla, olen veneillyt ja kahlannut Yyteristä Munakarille, olen halaillut hevosta ja rapsutellut kissanpentua, olen ihaillut lintuja poikasineen ja niin paljon muuta. Ennen kaikkea olen nauttinut rakkaiden ihmisten seurasta ja välillä olemisesta ihan vaan itsekseni.

Nyt tätä päivää vietän Pikku-Myyn sanoja mukaellen "Voisin tehdä mitä tahansa, enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa."

Tykkimäen maailmanpyörä



Vesipuistossa oli hiukan viileää

Oman pihan ruusuja

Tour de Räpsöön alkua odotellessa

Orava Junnilassa

Kaiverruksia Valonheitinkallioilla

Kesä ja Lontoon ranta

Rentoa mökkielämää

MuuMaan possut

Reposaaren avoimet pihat ja pihajuhlat

Kätköilyä Ikaalisissa

Pori jazz

Hiiru ja äitienpäiväruusut

Kukkasia Kölhiksellä

Mun daalia

Matkalla Munakarille

Viri ja villi ilme

Lintu poikineen Kallossa

Juhannus

Kuten jo useina vuosina juhannus sujui rauhallisissa merkeissä. Torstai aamuna jo pakkasin kissat ja kassit, hain siskon ja äidin mukaan ja suunnistimme kohti Laviaa. Päivä meni mukavissa merkeissä pihahommissa puuhastellessa. Ja vaikka juhannukseksi luvattiin huonoa keliä niin itse ainakin satuin aina paikkoihin, missä pystyin nautiskelemaan kohtuu kauniista keleistä. Toki kylmä välillä oli, mutta se on vaatetus kysymys ja vettäkin välillä satoi, mutta sekin sattui lähinnä silloin, kun olin jossain sisätiloissa.

Kissatkin pääsivät taas nauttimaan maaseudun rauhasta. Tosin koirien seurasta he eivät niinkään tykänneet. Mutta sopu sijaa antaa ja pienin järjestelyin sopuisa yhteiselo onnistui. Hiiru vaelsi päivät ulkona jossain omilla teillään ja Veera huilaili sisällä. Koirakolmikko taas tössötti kaikessa rauhassa pihassa.

Juhannusaattopäivänä suunnistin kohti Viljakkalaa. Tarkoituksena oli toteuttaa viime vuonna perinteeksi otettu juhannusyön kätköily. Ensin käytiin Kurjen rannassa hiukan grillailemassa ja lapset saunoivat ja uivat. Ilma oli aika vilpoinen, mutta kun oli riittävästi vaatetta päällä ja istuskeli nuotion läheisyydessä, niin tarkenihan siinä.

Illalla käytiin Inkulan sillalla ihailemassa kokkoa ja maisemia. Aurinko paistoi pilvien raosta ja haitari soi.

 Yhdeksän jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Helvetinjärven kansallispuistoa. Matkalla satoi vettä aika runsaastikin ja hiukan jännitti, mitä kätköreissullemme käy, mutta perille päästyämme sade oli jo loppu ja saimme nauttia hienosta säästä ja sateen raikastaman metsän tuoksuista. Untuvatakki ei tosin ollut liikaa tällä reissulla. Poimimme matkan varrelta muutamia kätköjää ja sitten suuntasimme Haukanhiedalta kohti Iso-Ruokejärveä.

Yön hämärtyessä sumu nousi lampien pinnalle ja liikkui siinä kuin haamu. Pilvet ja metsä heijastuivat tyynistä lammista. Metsä tuoksui ja linnut lauloivat yöserenaadejaan. Mikäs siinä oli taivaltaessa hämärtyvässä yössä. Moni muukin oli tästä juhannusyön taiasra halunnut nauttia luonnon helmassa ja matkan varrella oli paljon telttailijoita. Suurin osa oli kuitenkin jo unten mailla meidän taivaltaessamme puolen yön molemmin puolin. Paluumatkalla kotiin pienemmät taivaltajat sitten nukahtivatkin jo melkein heti.

Loppu juhannukseni vietin Laviassa ja siihen kuului niin junalla ajelua, metsäretkeilyä, grillailua, kuin vaan hyvästä seurasta nauttimistakin. Monipuolinen ja nautinnollinen juhannus taas tälläkin kertaa.

Karhunkierros päivä 5. Porontimajoki - Ruka

Viimeinen aamu

 Viimeinen aamu oli pilvinen, mutta aika lämmin. Päiväksi oli luvattu rankkaa vesisadetta, joten suojasimme rinkat jo heti lähtiessä. Coretex-takkia ei vielä pystynyt päälle laittamaan oli sen verran hiostavaa.

Voi kuinka suloisen vähältä tuo jäljellä oleva 15 kilometriä tuntuikaan. Eipä tyttö tiennyt, mitä on edessä.





Tällaista polkua aluksi

 Alkumatka oli suhteellisen tasaista ja mukavaa polkua.Iso Kuikkalammen laavulla pysähdyttiin lyhyesti ja sitten aloitettiin loiva kapuaminen Kumpuvaaralle. Muutama pisara tuntui ilmassa ja alhaalla näkyi mustaa pilveä ja sadekuuroja. Rukakin häämötti jo Konttaisen takana taivaanrannassa. Muutama mäki ja siinä se olisi.



Sadetta laaksossa



Siellä se Ruka jo häämöttää, muutama vaara välissä

Konttainen oli jo edellisiltä reissuilta tuttu, joten tiesimme, että aika kipuaminen olisi edessä. Viiminen kymmenen kilometriä olikin sitten aika ylä- ja alamäkeä. Niille jotka nauttivat intervallitreenistä ei kun viidentoista kilon rinkka selkään ja näihin mäkiin treenaamaan. Ylämäissä sai pelätä, että horjahtaa ja rinkka vetää alamäkeen ja alamäissä sai olla muuten vaan tarkkana. Onneksi oli sauvat, muuten olisi voinut olla tosi vaikeaa eteneminen.


Matkakumppanimme järripeippo



Portaita, portaita...



ja taas portaita

Koko matkan Hautajärveltä saakka meitä oli seurannut kriik-ääntä pitävä lintu. Oli usein tosi lähellä, mutta ei tullut näkyville. Viimisenä päivänä yksi yksilö suostui sitten poseeraamaan kuusen latvaan. Veljeni tunnisti kuvasta järripeipoksi ja luontoportin ääninäyte vahvisti tunnistamisen.










Tuota jyrkännettä tulimme alas

Konttaiselle tullessamme ilma oli jo viilentynyt ja tuuli kovasti. Valtavaaran päivätuvalla oli jo suorastaan jäätävää. Vettä ei onneksi satanut.















Maisemaa vaaroilta



Kohti Valtavaaran päivätupaa

Valtavaaran huipulla luulimme jo, että loppu on pelkkää alamäkeä ja hetken olikin alamäkeä ja kivaa polkua. Mutta mitä vielä. Ennen Rukaa oli vielä aika nyppylät. Kilometri ennen päätepistettä kysyin siskoltani tilataanko taksi ja heitin vitsinä, että kipaistaan vielä tuolta yhden Rukan huipun yli. Meinasi itku tulla, kun tajusin, että sieltähän me ihan oikeasti menemme.





Loppu matka oli paljolti portaita ja eteneminen muutama porras ja sitten lepo. Taisi siinä muutama ärräpääkin päästä. Reisiin iski varsinaiset maitohappohyökkäykset. Kummasti sitä kuitenkin vaan jaksaa ja voimavaroja löytyy. Mäet noustaan niin kuin elefantti syödään, pala kerrallaan. Voi sitä ihanaa tunnetta, kun matka oli vihdoinkin lopussa. Siitä hotellia varaamaan, saunaan ja syömään.

Reissu oli ihana ja tulipa taas kokeiltua omia rajoja.





Monen ylä- ja alamäen jälkeen, se on siinä