Karhunkierros päivä 4. Päähkänänkallion laavu - Porontimajoki

Aamut eivät aina mene ihan putkeen

Kokonaisuudessaan matka sujui hyvin ilman suurempia vammoja tai kolotuksia. Tosin Arnica ja burana saattoivat auttaa asiaan. Vanhat vaivatkin tuntuivat hävinneen. Toki aina kaikki ei mennyt ihan putkeen. Neljäntenä aamuna ihmettelin kuinka kenkä tuntuu niin kummalta, mutta kannattaisi laittaa pohjallinen paikoilleen. No saatiin ainakin kunnon naurut heti aamusta.


Rantapolku

Neljäs aamu aukesi todella aurinkoisena ja lämpimänä. Tähän mennessä oli jo taivallettu yli 50 kilometriä. Matka jatkui Kitkajoen rantaa ja paikoitellen niin rannassa, että horjahtaessa matka olisi jatkunut Kitkajoessa. Maisemat olivat huikean kauniit. Muutaman kilometrin päässä saatiin jo vaihtaa shortseihin ja t-paitaan. Uutisista kuultiin, että Kuusamo oli tuona päivänä ollut Suomen lämpimin paikka.

Neljännen aamun kilometripylväs

Kitkajoen rantaa



Puro

Kuusamon puolella löytyi jo puroja, joista uskalsimme ottaa juomavettä. Kun vesi oli kylmää ja kirkasta eikä maistunut eikä haissut miltään päättelimme sen juomakelpoiseksi. Kolmantena päivänä Jussinkämpältä reilu kolme kilometriä löytyi lähde, josta saimme vettä myös.


Harrisuvanto

Ennen Harrisuvantoa tulimme Pienen karhunkierroksen polulle ja se olikin jo tosi hyvä kuntoista. Näihin maisemiin tullessanne kiertäkää edes tuo 12 km kierros. Se on hyvä päivälenkki ja siellä on Karhunkierroksen makeimmat maisemat. Me kumpikin olimme tuon lenkin muutamaan otteeseen kiertäneet, joten nyt emme kauaa aikaa viettäneet "nähtävyyksillä". Kätköjä haimme muutaman ja Vattumutkassa kipusimme muutaman sata rappusta turhaan. No se kasvattaa luonnetta.


Kalliosaari

Siilastuvalla pysähdyimme syömään ja ihailemaan Jyrävän kuohuja. Paikalla oli paljon päiväretkeläisiäkin.












Jyrävä



Aallokkokoski



 

Hakkuuaukea

Kun siirryttiin pikku karhunkierrokselta pois poistuttiin samalla Oulangan kansallispuistosta. Maasto muuttui kangasmaastoksi ja paikoitellen oli soita. Alueella oli myös isoja hakkuuaukeita. Päivän sivulenkit ja lämpö olivat vieneet voimat ja takki alkoi olemaan aika tyhjä. Onneksi tasaisin välein oli penkkejä joihin pääsi huilaamaan. Tosin ei niillä kauaa viihtynyt, kun muista päivistä poiketen hyttysiä oli aika paljon.





Virtavästäräkki

Kuuden maissa saavuttiin Porotimajoelle, jossa meidät otti iloisesti vastaan virtavästäräkki. Silloin tosin luulimme sitä keltavästäräkiksi, mutta jälkeenpäin kuulimme, että lintubongarit olivat käyneet tunnistamassa sen virtavästäräkiksi. Olikohan tuo ahkera lintu syönyt kaikki hyttyset, mutta niistä ei enää tarvinnut tällä paikalla kärsiä. Päätimme majoittautua viimeiseksi yöksi toiseen tupaan. Tupia täällä oli kaksi, joissa kummassakin neljä vuodepaikkaa.






Porontimajoen tuvat

Pesullekin päästiin myllytuvan viereen, vaikka matalaahan vesi siinäkin oli. Olisi täytynyt käyttää samaan kierimistekniikkaa kuin myöhemmin tulleet isä ja poika. Keittokatoksessa keittelimme kaasuliedellä vedet ja keitimme myös juomavettä seuraavaksi päiväksi. Nukkumaan menimme taas ajoissa ja koska osa porukasta tuli vasta nukkumaan menomme jälkeen alkuyö oli hiukan levoton. Tuvassakin oli aika kuuma.

Karhunkierros päivä 3: Merenoja - Päähkänänkallion laavu

 Keskiviikkoaamu oli taas aurinkoinen ja suht lämmin. Aamupalan jälkeen lähdettiin taas matkaan ja kilometritolppa näytti taas, että taivalta oli jo taitettu 33 kilometriä. Tänään tultaisiin puolimatkaan. Alkumatka sujui sukkelaan. Polku oli mukavaa ja suht tasaista.

Aamun kilometritolppa



Ansakämppä

 Ansakämpällä pysähdyttiin välipalalle ja siinä olivatkin aika monet yöpyneet, kuten koiraystävämme. Hieno hiekkaranta olisi taannut ainakin paremman pulahdusmahdollisuuden, kuin meillä oli Merenojalla. Merenojalla tosin saimme olla ihan rauhassa. Taidamme olla aika erakkoja.

Koiraystävämme

Ansakämpän beach



Hilla kukki runsaasti

Ansakämpältä matka jatkui ja tämä olikin ainoa päivä, kun saimme ripsauksen vettä niskaamme. Jussinkämpällä pidimme hiukan pidemmän tauon ja otimme lyhyet päivätirsatkin ruuan päälle. Koko reissun ajan saimme ihailla hillan ja mesimarjojen kukintaa. Täytyy vaan toivoa, ettei tule pakkasia ja tästä vuodesta tulisi hyvä marjavuosi.

 Kuvistani huomasin, että aamupäiviltä on aina paljon kuvia ja iltapäivää kohden kuvat alkavat vähetä. Päivän väsymys siis näkyi kuvissakin. Ihmeesti kuitenkin jo kymmenen minuutin lepokin piristi oloa. Iltapäivisin usein pidimme taukoja joka kilometrin päästä ja käytimme hyväksemme kaikki kivet ja puut, joiden nojalle sai istuttua rinkan kanssa. Puheen pulinakin väheni aina iltapäivää kohden.





Reissun ainoa poro



Kitkajoen rantatontti

Mesimarja

Aamulla olimme asettaneet tavoitteeksi, että yöpyisimme jollain Kitkajoen laavuista. Ensimmäisellä paikalla näimme vaelluksen ensimmäisen ja viimisen poron. Siellä se söi kaikessa rauhassa pienellä saarella ja vähän päästä kopsutteli edellämme pitkospuilla. Laavuja oli noin puolen kilometrin välein. Päädyimme lopuksi viimeiselle Päähkänäkallion laavulle. Saimme taas oman rauhan ja sellaisen rantatontin ettei paremmasta väliä. Aurinkokin paistoi lämpimästi nukkumaan menoon saakka. Hyvä siinä oli nukkua, virran äänen vierellä rauhoittaessa.



Karhunkierros päivä 2: Savilampi - Merenoja

Aamu Savilammella

 Aamulla heräiltiin kuuden maissa. Minä tosin olin pyörinyt koko yön. Varmaankin hiukan ylikierroksia ekan päivän jälkeen ja telttayöpyminenkin vaati taas totuttelua. Tosin viime vaelluksen jälkeen nyt olivat niin tyyny, makuupussi kuin alustakin ok. Aamupuuron jälkeen kamat kasaan ja kahdeksan aikoihin päästiin jatkamaan kohti Taivalköngästä.

Aamun ensimmäinen kilometripylväs

Matkalla oli joka kilometrin päässä tällaiset kilometripylväät. Minulle ne olivat ainakin kannustava tekijä. Tällaisen pylvään me ohitimme ensimmäiseksi aamulla eli hyvää vauhtia oltiin etenemässä.












Näin sitä vaihdetaan lääniä

 Matkalla siirryttiin myös Sallan kunnasta ja Lapin läänistä Kuusamoon ja Oulun lääniin. Alkumatkasta oli muutamia hien pintaan nostattavia ylämäkiä, mutta maisematkin olivat sen mukaiset, kun päästiin korkealta ihailemaan jokilaaksoja.




Taivalköngäs

Kun saavuimme Taivalkönkäälle, siellä moni teki vasta lähtöä. Meillä näytti olevan suurimman osan porukasta kanssa aikalailla erilainen rytmi ja usein aamusella saimme tutut kiinni, kun he taas illalla ohittivat meidät ja jatkoivat eteenpäin. Taivalkönkäällä haukattiin välipalaa ja vaihdettiin kuulumisia ihmisten kanssa. Siitä jatkoimme matkaa Runsulammelle, missä paistettiin lounasmakkarat.






Neidonkenkä

Matka jatkui Oulangan luontokeskukseen, jossa nautittiin munkkikahvit ja jäätelöt. Vesivarannotkin tankattiin tässä. Savilammella oltiin keitetty juomavettä, kun alkumatkasta ei kovin puhtaan näköisiä puroja ollut. Jo aikaisemmin päivällä nähtiin polun varressa kaunis liila kukka, joka varmistui luontokeskuksen jälkeen olevista tauluista neidonkengäksi. Siinä kasvoi enemmänkin näitä kauniita kukkia.







Kiutaköngäs

Kiutakönkäällä jätettiin rinkat ylös ja lähdettiin ihailemaan könkään kuohuja. Mahtava paikka, josta kuvat eivät tee oikeutta. Kallioilla kukki myös lapinvuokko ja orvokkejakin pilkisteli kivien välissä.

Lapinvuokko

Alkuperäinen suunnitelma oli jäädä Kiutakönkään telttapaikalle yöksi, mutta koska loppureitti oli ollut helppokulkuista ja kellokin oli vasta puoli viisi päätettiin jatkaa Merenojalla ja katsoa olisko se hyvä paikka yöpyä. Merenojalla oltiin ennen kuutta ja tämä rytmi jatkui koko matkan. Kuuden aikaan herättiin, kahdeksan aikaan matkaan, kuuden aikaan leiriytyminen ja yhdeksän maissa nukkumaan.






Nuotio ja itse pilkotut puut

 Merenoja osottautui oikein ihanaksi paikaksi. Lyötiin teltta pystyyn joen rantaan, käytiin pesulla, kun kerrankin oli sen verran vähävirtainen paikka, että uskaltautui polviä myöten veteen. Puutkin tehtiin ihan ite. Onneksi toinen osasi käyttää sahaa ja toinen kirvestä. Niin saatiin nuotiopuut ja viimiset makkarat paistettua. Tästä eteenpäin mentäisiin kuivamuonalla.

Ilma oli edelleenkin kaunis ja aika lämminkin. Mikäs siinä oli rannalla istuskellessa ja luonnon rauhasta nauttiessa.


Leiri

Karhunkierros päivä 1 Hautajärvi - Savilampi

Niin ne pitkälliset haaveet vaan toteutuu. Olen vuosikausia haaveillut Karhunkierroksen vaeltamisesta ja nyt kesäkuun alussa sain toteuttaa haaven siskoni kanssa. Saavutus oli myös, että teimme reissun kahdestaan ilman miehistä apua.

Olimme yötä Rukalla asuntoautossa ja aamulla hyppäsimme Hautajärvelle menevään Karhunkierrosbussiin. Hautajärven luontotalolla joimme kahvit ja yhdeksän aikoihin olimmekin jo valmiit lähtöön. Ei kun viimeiset kuvat, rinkat selkään ja menoksi. Minun rinkkani painoi lähtiessä 20 kiloa ja siskoni 17 kiloa. Aurinko paistoi ja ilma oli sopiva patikointiin. Ensimmäisen päivän etapiksi oli suunniteltu Savilampea ja tämä olikin sitten matkasuunnitelmassamme ainoa etappi joka piti. Tosin lähdimme liikkeelle joustavalla aikataululla. Meillähän ei ollut mihinkään kiire.

Luonnon ihmeitä, mitenhän tämänkin joku on tänne keskelle
metsää saanut.

Alkumatkasta polku kulki metsä- ja suoalueilla. Kulku oli helppoa ja pysähtelimme sopivin väliajoin huilaamaan. Matka ei tapa vaan vauhti oli mottomme. Tuttujakin matkan varrella tuli jo heti. Edellisellä iltana tapaamiemme koiraystävien leirin ohitimme jo heti Hautajärven jälkeen. Maasto oli vaihtelevaa ja muutaman kilometrin päästä lähdimme kulkemaan Savinajoen rantametsissä. Savinajoen laavulla pysähdyimme hiukan evästämään ja jatkoimme matkaa sitten virkistyneinä.

Riippusilta

Suomaisemaa

Puro

Maisemat olivat jo alkutaipaleellakin upeat ja vaihtelevat. Oli metsää, joen vartta, suota ja puroja. Ensimmäinen riippusiltakin päästiin ylittämään. Voi tätä luonnon monimuotoisuutta. Plussana vielä, että hyttysiä oli todella vähän. Soilla kukkivat hillat, suokukat ja raatteet. Jokien varrella rentukat olivat jo lopettelemassa kukintaansa ja niityillä kullervot pääosin vielä nupuilla.


Vaeltaja

Rupakivi

Ensimmäisen päivän taipaleen nähtävyytenä oli Rupakivi, joka on veden ja jään muokkaama raukki. Tällaisia joessa olevia raukkeja on Suomessa vain kaksi. Tässä kohtaa saatiin heittää rinkat selästä ja laskeutua jyrkkiä portaita ihailemaan Rupakiveä. Voi kun oli askel kevyt.



Joenrantaniitty

Rupakiven jälkeen olikin sitten enää lyhyt pätkä Vasaojan laavulle, jossa paistettiin makkarat ja levättiin hetki. Sekin olisi ollut mukavan oloinen paikka yöpyä, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa Savilammelle, kun kellokaan ei ollut vielä kovin paljon. Savilammella oltiin kuuden maissa.

Savilammella tavattiin taas tuttuja. Osa jatkoi Taivalkönkäälle, mutta me päätimme ottaa ekan päivän maltillisesti ja pistää leirin pystyyn. Olihan matkaa tällekin päivälle kuitenkin tullut viitisentoista kilometriä. Meidän lisäksemme paikalla yöpyi yksi pariskunta, jotka nukkuivat autiotuvassa.

Teltta saatiin pystyyn ongelmitta ja kaikki muukin sujui suht hyvin. Uni tuli jo yhdeksän aikaan, hyvän iltapalan jälkeen.

Leiri Savilammella

Rinkan pakkaamisen lyhyt oppimäärä

Viime viikonloppuna rinkka pakattiin vaan yhdeksi yöksi, mutta nyt edessä on hiukan pidempi reissu. Tavaramäärä on silti melko vakio. Tosin tällä kertaa minulle tulee kannettavaksi teltta. Sisko saa sitten trangian kontolleen. Pakkailin äsken rinkkaani ja mietin mitä tarvin, mitä en ja miten pienellä sitä kuvittelisi tulevansa toimeen, mutta sohvalle kertynyt kasa vaikutti ihan järkyttävän isolta. Tässä siis rinkan pakkauksen kolme vaihetta kuvin.



Kaaos

Keräsin sohvalle kaiken tarpeellisen tai no joo matkan varrella huomasin, että kaikkea pientä puuttui. Koko ajatus noiden tavaroiden saamisesta mahtumaan rinkkaan tuntui melkein mahdottomalta. Nuo suloiset koristetyynyni eivät toki ole matkaan lähdössä.
















Järjestys

Sitten vaan tavarat kasoihin tarpeen mukaan. Yöpymisvermeet teltta, makuupussi yms.; ruokatarvikkeet trangia polttoaineineen mukaanlukien ja sitten tietysti vaatteet ja hygienia, jonka tarpeen arvioiminen on aina yhtä vaikeaa. Nyt on ensi viikolle luvattu ihan kohtalaista keliä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Onneksi tässä vuosien varrella on kertynyt ihan hyvä perusvarustus ja eilen löysin vielä Prismasta fleece väliasun puoleenhintaa. Siinä on hyvä oleilla illalla. Ensiapuvarusteita tietysti myös. Toivotaan ettei niitä tarvita. Puukkoni piilottanut johonkin, joten tällä reissulla sellainen on hankinta listalla. Joka tapauksessa hiukan isompi puukko on tarpeen.





Mahtui ne sittenkin

Kyllä ne sitten kaikki sain tuonne rinkkaan tungettua. Tosin poikkeuksellisen paljon jäi ulkopuolellekin. Pakattuani toki huomasin, että jääkaappikamat täytyy alkumatkasta vielä tunkea johonkin ja takki ja muut ylimääräiset vaatteet täytyy saada ilmojen lämmettyä sujautettua johonkin. Onneksi rinkka tyhjenee joka päivä sapuskoiden osalta. Tarkemman matkakertomuksen saatte sitten reilun viikon päästä.

Nyt nautiskelen hetken hellesäästä uudella aurinkotuolillani ja ihailen päivää paistattelevaa sudenkorentoa ja ensimmäistä kertaa kukkivaa pionia lintujen laulellessa ja pääskysten suhahdellessa ohi. On tämä elämä vaan ihanaa.

Joutsijärvi

Joutsijärven retkeilyreitti (kartta) sijaitsee Kullaalla. Reitti kiertää ympäri Joutsijärven ja pituutta sille tulee n. 27 kilometriä. Toki halutessaan reittiä voi pidentää kiertämällä Kustaan savupirtin kautta, joka tuo matkaan lisää reilun neljä kilometriä ja poikkeamalla Hiivaniemessä, josta tulee kaksi lisä kilometriä. Itse olen aiemmin kiertänyt perusreitin parikin kertaa ihan päiväretken, kevyellä repulla. Silloinkin aikaa menee reilu kymmenisen tuntia. Maasto on koko reitillä kohtalaisen vaativaa, joten vaelluskengät ovat aika ehdottomat.

Tällä kertaa olin reissussa siskoni ja siskoni miehen kanssa. Alkuperäinen ajatus oli lähteä kokeilemaan rinkan kantoa pitkästä aikaa (valmistautua Karhunkierrokseen) ja yöpyä matkalla ja samalla kierrellä nuo sivureititkin. Painava taakka kuitenkin hidasti yllättävän paljon matkantekoa ja kun sade ilahdutti meitä useampaan kertaan ja minun jalkani olivat aika lopussa toisena päivänä, päätettiin pysyä perusreitillä ja käydä kiertämässä nuo lisämausteet myöhemmin.

Lähdimme liikkeelle Tammen tilan parkkipaikalta ja kiersimme reitin myötäpäivään. Muuraimet kukkivat jo ja tuoksut olivat huumaavia. Linnut sirkuttelivat puissa ja käkikin kukkui aina silloin tällöin.

Ensimmäinen pysähdys oli Pitkäniemessä. Huilasimme hetken ja evästimme hiukan. Ilma oli pilvinen, mutta muuten ihan mukava. Vaatteita piti hiukan vähentää, kun alkoi pukata hikeä pintaan. Matka jatkui mukavassa säässä ja veneylitykset ennen Tuurunkankaan autiotupaa sujuivat ongelmitta. Pari muutakin kulkijaryhmää tapasimme. Tuurunkankaan jälkeen ei sitten muita ihmisiä näkynytkään.

Tuurunkankaan kohdalla mustat pilvet alkoivat nousta järven takaa ja kun nuotio oli saatu sytytettyä niin alkoi ripsottelemaan vettä.

 Makkarat saatiin kuitenkin paistettua ja syömään mentiin sisätiloihin autiotupaan. Siellä odoteltiin sitten hiukan aikaa sateen taukoamista ja sitten jatkettiin matkaa kohti Sisälmystenlahtea. Maasto oli muutenkin haastavaa, mutta etenkin kummankin puolen Sisälmystenlahtea oli tosi kivikkoisia paikkoja. Sateen jälkeen pitkospuutkin olivat aika liukkaita.

Tuurunkankaan autiotupa



Tie on kivinen



Lempikukkiani suopursuja



Sisälmystenlahden autiotuvan ranta

Kun pääsimme yhdentoista maissa Sisälmystenlahden autiotuvalle, huilasimme hetken ja päätimme, että jäämmekin siihen yöksi emmekä jatka Kustaan savupirtille. Valoahan olisi vielä riittänyt, mutta tyhjä autiotupa ja patjalliset sängyt houkuttivat. Sitten vaan valkea tulisijaan ja leiriä kasaamaan. Uimaan meistä ei illalla jaksanut kuin yksi. Reitin varrella ei oikein ole kunnon uimapaikkoja. Rannat ovat niin kiviset.

Itsellä yö sujui kieriskellessä. Kai päivän rasitus pyöri vielä lihaksissa ja makuupussikin oli ihan liian kuuma lämmitettyyn autiotupaan yläpetille. No kaipa sitä muutama tunti tuli nukuttuakin. Aamulla reippaana ylös ja aamuvenyttelyjen jälkeen kaffeen keittoon. Aamu oli aika harmaa ja aamupalalla istuskellessa muutama pisarakin putosi jo alas saakka.

Yhdeksän maissa saimme kamat kasaan ja jatkoimme matkaa. Muutamaan otteeseen saimme vettä niskaan, mutta välillä paisteli myös aurinko.

Majavien työmaa

Jylhänjoen ylitys

Vaikka matkan varrella ei nyt ihan solkenaan satanut, niin maa ja varvut olivat märkiä. Kyllä sitä taas kerran sai olla tyytyväinen kunnon varusteista. Vaikka päältä vaatteet olivat märät niin sisältä kuivat. Mitä nyt sitten hiukan hikiset kaikestä rämpimisestä.








Kulhaan pysähdyttiin paistamaan vielä viimiset makkarat ja siskoni pulahti uimaan rannan kivikoista välittämättä. Meillä oli hyvä tuuri taas kerran ja pahin sade kuuro sattui laavulla ollessamme, joten säilyimme siitäkin suht kuivin nahoin. Loppumatka sujuikin aika reippaasti. Rekitaipaleenjärvellä pysähdyimme vielä hetkeksi. Muutama kätkökin matkan varrelta poimittiin. Itsellä paikat alkoivat olla niin kipeät, että loppumatka oli aika ankea. Mielikuvaharjoituksilla sain kuitenkin pidettyä pahimmat vaivat syrjemmällä. Toivottavasti tämä harjoitus nyt kuitenkin helpottaa Karhunkierros urakkaa. Ainakin omassa mielessä selveni, mitä tarvii mukaan ja mitä ei.