Lähimatkailua

Olen harrastanut geokätköilyä pian neljä vuotta ja se on vienyt minut mitä mielenkiintoisempiin paikkoihin. Moneen paikkaan ei olisi varmasti tullut mentyä muuten. Kätköillessä huomaan kuinka paljon Suomessakin on upeita paikkoja ja rakennuksia ja vielä kun saa hieman tietoa niiden taustasta ja historiasta niin aina mielenkiintoisempaa. Oma kätköilyni on painottunut pääosin kesälle, mutta nyt kun tämän talven kelit ovat näin vähälumiset on tullut kierreltyä kätköjä hiukan enemmän.

Tänään teimme siskoni kanssa reissun Luvialle. Olimme kumpikin siellä käyneet, mutta emme paikkaan sen paremmin tutustuneet. Kesällä tietysti paikka on varmaan vieläkin hienompi, mutta löysimme nytkin kaikkea kivaa.

Laitakarista löytyi kulttuuripolku tai emme varsinaista polkua ihan hahmottaneet, mutta tauluja, jotka olivat polun varrella. Löytyi myös hauskaisia patsaita ja aivan loistavalta vaikuttava uimaranta. Uimassa tosin emme käyneet, vaikka tänään siellä olisi  ollut avantouintiakin tarjolla.

 


Luvian keskustakin oli mielenkiintoinen paikka vanhoine taloineen. Komia kivikirkko seisoi keskellä kylää. Aika vakuuttava ilmestys niinkin pieneen kylään. Kylässä näytti olevan myös hyvä palvelun tarjonta ja poikkesimme kahvilla Kaffe Almassa. Siellä oli tarjolla monenlaisia herkkuja. Itse testasin suolaisen piirakan ja siskoni maistoin porkkanapiirakkaa. Molemmat oikein herkullisia.

Sieltä tulimme sivuteitä pitkin takaisin kaupunkiin ja mitä kaikkea sitä noiden sivuteiden varrelle kätkeytyykään. Enpä pistäisi pahakseni asustella tuollaisessa kivitalossa tai kuljeskelua kivistä tehdyn porttikaaren ali ja kaikki vielä meren rannalla. Sivuteillä kuljeskelu siis kannattaa.