Kevättä rinnassa

Niin se vaan kevät tuntuu tulevan, vaikka eletään vasta helmikuun loppua. Viime viikolla se alkoi tehdä tuloaan ja tänään se jysähti tuonne rintaan. Aurinko melkein paistoi. Asfaltti oli aivan kuiva ja lämmin tuuli toi kevään tuulahduksen. Talitintti on vetänyt kevätlauluaan jo toista viikkoa ja muutenkin puskissa käy sen päiväinen sirkutus. Kyllä se vaan vetää mielen korkealle ja nostaa hymyn kasvoille.

Viikonloppuna oltiin maalla ja siellä sai vielä nauttia, ehkä viimeisistä lumenrippeistä. Lunta oli sen verran vähän, että metsässäkin oli helppo kävellä. Tosin lumen alle piiloutunut jää aiheutti muutamia reippaita pyllähdyksiä. Näytti siltä, että peuratkin olivat omilla poluillaan joutuneet liukkaan yllättämiksi. Koira oli ihan innoissaan kaikista metsän hajuista ja tällaisetkin jäljet me matkalla löydettiin. Arvaatko, kuka tässä on tallustanut?

Multasormet on alkaneet taas syhyämään. Kukkapenkkiä kävin kurkkimassa ja jotain nököjä sieltä jo pilkisti esiin. Tosin voivat olla jo syksyllä pintaan nousseita, kun oli niin pitkään lämmintä. Pelakuutkin päätin siirtää jo eteiseen kellarista. Saavat nauttia valosta ja muistan ne paremmin kastellakin, kun ovat näkösällä. Tällä hetkellä näyttävät kyllä aika surkeilta, mutta on ne ennenkin henkiin herätetty. Viime vuonna löytyi ainakin tämän värisiä versioita. Tänä vuonna kun on muutenkin enemmän aikaa, niin kasvimaahan ja kukkiinkin ehtii panostamaan.