maanantai 29. syyskuuta 2014

Matka Santiago de Compostelaan: Luottamus ja rauha

Olin edellisen päivän tasoitukseksi päättänyt kävellä 20 kilometriä Ventosaan. Tavoitteena oli myös pudottautua pois opaskirjan rytmistä ja edetä vielä enemmän omaa rytmiä. Asiat pitää tehdä niin kuin tuntuu hyvältä ja tänä suhjuisena aamuna tämä tuntui hyvältä.

Matkalla törmäsin saksalaiseen mieheen joka kertoi matkanneensa Finisterraan ja nyt takaisin. Hänen korttinsa oli katkaistu ja hänellä oli kuusi euroa rahaa. Hän saisi kotoa lähetetyt rahat Mardiriin. Missään vaiheessa hän ei suoraan pyytänyt rahaa. Kysyin kuinka paljon hän tarvisi rahaa bussiin ja hän kertoi että 36 euroa. Annoin hänelle 50 euroa ja hän pyysi osoitteeni että voi lähettää rahan takaisin. Edellä menijäni olivat ohittaneet hänet. Pitivät ilmeisesti huijarina. Toki se epäilys omaankin mieleeni tuli, mutta ikävämpi olo olisi tullut jos en olisi auttanut. Pohdein kävellessäni pitkään kuinka me ihmiset nykyään luotamme toisiimme. Onko tämä maailman meno vienyt kaiken luottamuksen.

Ventosassa saavuin rauhan tyyssijaan. Pieni albergue, rauhallinen musiikki soi aulassa ja suitsuke tuoksui. Takapihalla ihana rauhaisa puutarha, solisevine lampineen ja kukkasineen. Ilmapiiri rauhoitti kaikki täällä olijat. Nyt istun oleskeluhuoneessa takan loimutessa ja voin hyvillä mielin mennä kohta nukkumaan. Vieressäni istuu brasilialainen nainen, jonka kanssa olemme parhaiten löytäneet yhteisen aaltopituuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti