Luonnon ihmeitä: Herrainpäivien luontopolku ja Yyterin lietteet

Yöllä kuuntelin tyytyväisenä sateen ja ukkosen ääniä. Pitkästä aikaa sadepäivä ja voisin hyvällä omalla tunnolla viettää aikaa sisällä kotihommia tehden ja saisin ehkä opiskeluhommiakin etenemään. Mitä vielä aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja luonto tuoksui taivaalliselta sateen jälkeen. Eihän siinä muuta voinut kuin muuttaa suunnitelmia ja suunnata kohti luontoseikkailuja.

Päätin lähteä kiertämään Herrainpäivien luontopolun. Se on mukava lyhyt luontopolku, jota on kiva kiertää lastenkin kanssa. Maisemat ovat hyvin vaihtelevia on lehtipuita, havumetsikköä ja ihanat rantakivikot, jotka taitavat olla niin minun kuin lastenkin suosikkeja. Luonto tuoksui huumaavalle yön sateen jälkeen. Ilma oli lämmin ja hyvin tarkeni shortseissa ja uudessan hankinnassani merinovillaisessa urheilupaidassa.

 Heti alkuun minut toivotti tervetulleeksi peippo raikuvalla laulullaan. Olin ihan vieressä, mutta se ei serenaadeja häirinnyt. Eilen olin jo kotona päässyt nauttimaan satakielen monimuotoisesta laulannasta ja tänään se jatkui, kun Herrainpäivien satakielet aukaisivat ääntään. Paljon muitakin ihania liverryksiä kuului, mutta minä olen aika huono vielä lintuja äänen perusteella tunnistamaan. Luontoportin lintuosio onkin tänä keväänä ollut kovassa käytössä.

Tämän linnun elo loppui parempiin suihin.

Mansikoita odotettavissa :-)

Herrainpäivien rantakivikoissa on kiva kikkailla ja istuskella. Tällä kertaa nautiskelin niistä ensin, mutta sitten niemen päässä kivikoille suunnatessani kohtasin käärmeen, jonka jälkeen varovaisuus kasvoi. Onneksi jo lähtiessäni jostain takaraivooni oli iskostunut ajatus, että täällä voi olla käärmeitä. En huomaa aina varoa käärmeitä, koska en elämässäni ole niitä kovin montaa kertaa nähnyt. Tällä kertaa törmäsin kahteen yksilöön. En tiedä olivatko kyitä vai rantakäärmeitä. Aika tummilta näyttivät ja pakoreaktio oli kumpaankin suuntaan niin nopea, ettei siinä paljon ehditty ihmettelemään.

 Muuten luonto ja reitti olivat aivan ihanat. Hyttysiä oli vielä aika vähän. Hämähäkin verkkoja sitten sitäkin enemmän. Ei ollut kukaan tainnut tätä polkua taapertaa vähään aikaan. Koska reissu jäi aika lyhyeksi päätin vielä jatkaa seikkailuani Yyterin lietteille.

 Yyterin lietteille mennessäni minut toivotti tervetulleeksi kolmen joutsenen ryhmä upealla ohi lennollaan. Muutenkin lintujen sirkutus oli aivan mahtavaa. Täällä oli myös aivan oma tuoksumaailmansa. Käenkin kuulin kukkuvan lähellä kääntöpaikkaani hakkuuaukealla.

Yyterin lietteet. Oikeassa yläkulmassa näkyy uusi lintutorni.

Yyterin lietteet on suosittu lintujen bongauspaikka. Nytkin parkkipaikalla oli viitisen autoa ja lietteiden reunassa näkyi ihmisiä pitkien putkiensa kanssa. Minulla ei ollut mukana edes kiikaria, mutta nautiskelin sitäkin enemmän äänistä ja tuoksuista. Syy käyntiini oli tällä kertaa, että lähdin tarkistamaan onko pitkospuita jo jatkettu uudelta lintutornilta eteenpäin, mutta homma näytti olevan vielä kesken, kun tie oli tukittu.


Tämä tie taitaa päätyä umpikujaan

 Ihan turha ei tuokaan matka silti ollut. Sudenkorentoja liiteli jo ympäriinsä ja nämä pienemmät vihreät sudenkorennon oloiset liitäjät tuntuivat viihtyvän yhdessä. Sammakotkin kurnuttivat kaislikossa ja pieniä kaloja näkyi matalassa vedessä.

 Jatkoin matkaa vielä Yyterin lietteiltä Yyteriin päin ja pääsin tuoksuttelemaan kieloa ensi kertaa tänä vuonna. Muitakin mielenkiintoisia kasveja ja öttömökiäisiä näkyi matkalla. Huomasin myös lintujen mielenkiintoisia tapoja. Alla lisää kuvia. Menkää ihmiset luontoon ja nauttikaa keväästä.

Koppis matkalla jonnekin

Kukahan täällä asuu?

Rastas patikoimassa pitkospuilla. Näin useampia
yksilöitä piipertämässä pitkin pitkospuita.