Vielä viikko

Eilen se jysähti mieleen täydellä voimalla. Vuorotteluvapaata on vielä (enää) viikko jäljellä. Edessä paluu töihin. Tulevaisuus tuntuu samalta kuin eilinen lenkki pitkospuilla. Hiukan jännittää kantaako se. Molemmin puolin on haasteita, mutta jos siitä selviää edessä on jotain upeaa. Olen kovasti pohtinut töihin paluuta, kuinka siitä selviän. Pystynkö kantamaan mukanani sen rauhan ja kaiken muun, minkä olen oppinut vuorotteluvapaani aikana? Olenko ylipäätänsä oppinut jotain? Muutunut jotenkin? Mitä töissä on muuttunut? Onko se sitä, mitä haluan loppuikäni tehdä? Eilisellä lenkillä mieli jotenkin selkeytti entisestään sitä mitä olen jo pitkään miettinyt. Työni jakautuu aika selkeästi kahteen osaan. Siihen josta pidän ja siihen jonka koen haastavana. Kuinka siis voin voimistaa sitä mistä pidän ja kuinka löydän oikean asenteen niihin haasteisiin? Siinä varmaan ensi vuoden opinpaikkaa.

Missioni on tuoda iloa ja valoa niin itselle kuin muille. Tämä vuosi on mennyt virran mukana lilluen. Ideoita on kasaantunut. Olen selkeästi hakeutunut tilanteisiin joissa olen fyysisesti haastanut itseäni selkeyttääkseni mieleni. Nyt on aika miettiä, miten konkreettisesti toteuttaa ajatuksensa. Oman elämän inventaarion lopputulemana sain laadittua hienon tulevaisuuden suunnitelman. Tämän vuoden viimeisen viikon olen ajatellut käyttää vielä suunnitelmien tekemiseen, mutta sitten alkakoon toiminnan vuosi.

Luin viime tammikuisia blogejani. Voi kuinka hienoja ajatuksia. Jotkut niistä toteutuivat, jotkut eivät. Tämä vuosi on ollut täynnä elämää. Kuulen monelta, että kylläpä tämä vuosi nyt meni nopeasti. Ei se nopeasti mennyt. Näin jälkikäteen kyllä se voi tuntua siltä, mutta kun katselee, mitä kaikkea tämä vuosi sisälsi, niin sehän oli ikuisuuden pitkä. Kun elää hetkessä ei vain muista menneitä. Tämä tuleva viikko on myös varmaan jonkinlaisen tilinpäätöksen aikaa. Saavutettiinko asetetut tavoitteet? Löydettiinkö tasapaino? Miten suunnitellaan ensi vuosi?