sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Matka Santiago de Compostelaan: Yksin muttei yksinäinen

Olen taittanut nyt matkaa Santiago de Compostelaan 28 päivää yksinäni. Kävellyt olen pääosin yksin muutamaa lyhyttä hetkeä lukuunottamatta, myöskin muun osan ajasta olen viettänyt suurimmaksi osaksi yksikseni. Toki ihmisiä ympärilläni on miltei koko ajan ja yksinäiseksi en ole tuntenut oloani hetkeäkään. Tiedän että aina löytyy ihmisiä joiden kanssa voi jutella tai että voi olla yhteydessä kotipuoleen. Olen itse valinnut olla omissa oloissani, omien ajatusteni kanssa. Silti olen matkan varrella tutustunut aivan ihaniin ihmisiin, kuten nytkin lähelläni istuskelevaan australialais pariskuntaan tai tänään kävelytauoilla mahtavaan saksalaistyttöön. Olemme kuin yhtä perhettä. Aina ei tarvitse sanoa tai puhua mitään. Toisen läsnäolo riittää. Joidenkin kanssa juttua tulee niin kuin olisi aina tunnettu.

Olen myös huomannut, ettei minulla ole kauheasti ollut tarvetta keskustella kenenkään kanssa. Tervehtiminen riittää. Toki sitä on tullut varmaan täytettyä kommunikoinnin tarpeensa täällä blogissa ja facebookissa. Mielenkiintoista nähdä, mitä käy kun palaan takaisin kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti